Suomen pojat
hiihtää,
pronssi kiiltää
silimissä,
tunnustan,
nokka vuotaa,
kohta silimätkin.
🙂
Heikkinen
kaatuu,
viimeisessä mutkassa,
nyt ei enää
vuoda kuin nokka.
🙂
Lihaksia särkee,
Heikkisellä ja miulla,
tosin
mie vaan makkoilen
sohvalla,
iliman suksia, sauvoja.
🙂
Mistähän
se
nuhakin
taas
ilimestyi,
kevvään korvalle
vuojattamaan
oikean puoleista
sierainta.
🙂
Reijetkin
ramppailee,
ihan kuin
itte olisi
kaatuillut
loppusuoralla,
ehkäpä sitä onkin
tavallaan
loppusuoralla,
mutta onneksi
tuo
maali näyttää
olevan vielä
tosi kaukana,
huomisessa.
🙂
Olenkin vasta
lähtökuopassa
matkalla
huomiseen.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂