Archives for huhtikuu 2017

Rakas,

railakasta ja hauskaa

Wappua

Siulle toivotan!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

kuva tältä aamulta,

kello 7,

vielä kerran

pellaan,

varmaan

viimeistä kertaa,

tälle kevväälle.

🙂

Yöpakkasen

jälkeen

hanget kantaa,

mahtava tunne,

vielä kerran

tätä näin,

ennen kuin

kesä kutsuu

viheriöille.

🙂

Kuuntelen

lintujen laulua,

hilijaista,

aurinkokin

jo

herännyt

uuteen päivään,

mahtavan sininen

taivas,

nautin tästä hetkestä.

🙂

Rakas,

joku kaunis päivä

Siekin

näet nämä maisemat.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Perjantai-ilta,

taas yksi

Outokumpupäivä

takana.

🙂

Pitkä viikonloppu,

edessä,

töitäkin tiedossa.

🙂

Mitäkähän

Siulle kuuluu,

kukku luuruu?

🙂

Nautin,

kun pääsen

pitkän päivän

jäläkeen

ulos joenvarteen,

niin rauhallista,

joki tyynenä.

🙂

Välillä juoksen,

pysähtelen,

tyyntä jokkee

katselen.

🙂

Olisitpa

kanssani,

jakamassa tätä hetkeä

juuri tässä ja nyt.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

Niin

monta hetkeä,

jo

jakkaa

kanssasi

halluisin.

🙂

Tärkeitä

paikkoja

Siulle näyttäisin,

tarinoita

kertoisin.

🙂

Hetket nuo

muistoihin

sitten joskus

jää,

ilahduttamaan

molempien

elämää.

🙂

Sitten

unelmat, haaveet

varmasti

totteutuu,

satteinen päiväkin

kerralla

kirkastuu.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Keskiviikko,

huhtikuun loppu

häämöttää jo viikonloppuna,

lumimyräkkä

heti aamusta.

🙂

Vuosi sitten

ei ollut lumesta

ennää tietoakaan,

nyt sitä sattaa

joka päivä lissää.

🙂

Tuntuu,

että kesä vaan

mennee kauemmaksi

ja

kauemmaksi.

🙂

Loskan seassa

taivalsin iltalenkkini,

kengät märkänä,

rillit satteesta vetisenä,

mutta

silti tunsin,

miten nautin

raikkaasta säästä,

vaikka

muuten masentaakin

tämä talven jatkuminen.

🙂

Pakkasella mennään

vielä ihan joka yö,

huh huh.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kevätpäivä,

tiistai,

kävelen

taas kerran

tuttua lenkkiä

kohti joenvartta.

🙂

Talvella

jalkakäytävälle

levitetty hiekka

narskuu

lenkkareiden alla,

mietin,

miten paljon hiekkaa

oikein onkaan.

🙂

Kävelen hilijaa,

kaupunginlampikin

vielä ihan jäässä

lumipeitteen alla,

outoa tähän aikaan.

🙂

Tulee muistot mieleen,

miten Wilperin kanssa

kuljettiin

lammenrantareittiä,

monta kertaa.

🙂

Katselen lammelle

laskevaa mäkeä,

lumessa sekin vielä,

muistan miten

siitäkin laskettiin

pulukalla

Een kanssa

ja

pyörittiin pitkin rinnettä,

kun tulikin

hyppyri ennen lampea.

🙂

Tuossa mäessä

opeteltiin hiihtämään,

nyt vaan latupohja

sulamassa ennen kevättä,

niin niin,

saisi jo sulaakin.

🙂

Muistoja,

monenlaisia,

tämän illan

lenkillä.

🙂

Mie jo unelmoinkin,

että

miten

Sie ja mie

sitten huomisessa

kävelläänkään

tätä sammaa lenkkiä

yhdessä ensi kertaa.

🙂

Olisipa jo se päivä!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Toinen munaskupäivä

menossa,

nytkin aivan kamala näläkä,

kun

tätä tässä kirjoittelen.

🙂

En anna periksi,

pittää vaan kärsiä,

nautin sitten joku päivä

jottain hyvvää ja herkullista evästä.

🙂

Sitten ei varmaan

kananmunat maistu.

🙂

Iltalenkillä

mietin,

onkohan tässä

mittään järkeä,

tuskinpa vaan,

mutta

niinhän se aina on,

että

missäpä tässä elämässä

monessakaan asiassa olisi järkee.

🙂

Huomaatko

miten kananmunaskut

saa pohtimaan

asioita,

nälissään sitä

tekkee kaikkee muuta,

ettei olisi näläkä,

paitsi nyt,

vesi kielellä

outan jo päiviä,

jolloin kananmunaskujen

sijjaan syön

jottain hyvvää.

🙂

Silimät kun

laittaa kiinni,

niin näkkee vaan

kaikkia ihania herkkuja,

siksipä pittääkin

nukkua tulitikut silimissä,

ettei vaan yöllä

näläkä yllätä.

🙂

Kahviakin tekisi mieli,

mutta

aamulla vasta

sannoo omatunto.

🙂

Kananmunia ja kahvia,

siinä oikein gourmee aamupala,

mutta

sitä jo outan,

enemmän kuin tuota

tulevaa yötä.

🙂

Tällaistä täällä

Rakkaani.

🙂

Kumpihan olikaan ennen

muna vai kana,

elä Rakas ees kysy multa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kynskin sillalla

seison,

joelle katselen,

joutsenien ääntelyä

samalla kuuntelen.

🙂

Monta joutsenparia

edelleen

nauttimassa

joen antimista,

linnanraunioista,

ihmettelevistä ihmisistä,

kaukaisesta kevväästä.

🙂

Hetken huokaisen,

sillalta

joelle kattelen,

rehellisesti Rakkaani

Sinnuu tähän hetkeen

kaipailen.

🙂

Saataisiinpa Mekin

olla kuin nuo joutsenparit,

kahestaan,

nyt jo,

koko loppuelämämme ajan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Lauantai-ilta,

ensimmäinen lämmin

auringonpaiste iltapäivällä,

kun

nautiskelin kävelystä

jokirantamaisemissa.

🙂

Paljon ihmisiä

liikkeellä,

nauttimasta samoista

asioista,

kuin miekin.

🙂

Kerrankin aurinko

lämmitti jo kunnolla,

kyllä tuolla lämmöllä

alkaa pikkuhilijaa lähtee

nuokin kinokset,

mitä joka puolella.

🙂

Joella

joutsenet ilakoivat

sorsien kanssa

sulasta

lähellä linnanrauniota.

🙂

Ne oli kevvään ääniä.

🙂

Mie aloin

tässä illalla

jo

valamistummaan

kahden viikon

munnailuun.

🙂

Rakas,

tiiät mitä tarkoitan,

kiva nähhä,

miten äijän käy.

🙂

Nytkin olisi aivan

älyttömän karmiva näläkä,

mutta aamulla outtaa

jo keitetyt munat valamiina.

🙂

Tullee varmaan

pitkä kaksiviikkoinen,

kun pittää olla nälissään.

🙂

Toisaalta kiva nähhä,

miten tässä käy.

🙂

Rakas,

huomenna se alakaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Lumisaje,

liekköhän tiet

jäässä,

ikkunasta aamulla

ulos kattelen.

🙂

Pohjois-Karjala

kutsuu

taas kerran,

autossa istun

kohta

hetken verran.

🙂

Valkoiset hanget

pelloilla

vielä muistuttavat

pitkästä talavesta,

joutaisi tulla

jo

kauan outettu

kevät.

🙂

Muuttolinnutkin

ihmeissään,

että

eikö kevät

meinaa tulla

ollenkaan,

siivet jäässä

varmaankin.

🙂

Monenlaista säätä

matkani

aikana kohtaan:

vesisajetta, auringonpaistetta,

lumisajetta tosi isoin hiutalein,

räntää monta senttiä tiellä.

🙂

On tämä kyllä

ikimuistoinen kevät,

ei meinaa millään

alkaa lämmetä,

joka yö vaan

yöpakkasia.

🙂

Tämän

nimipäiväni

mie muistan ikäni.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Ihania minuutteja,

takana,

vieläkin tunnen

tunteen rinnassani,

sitä kutsutaan

rakkauveksi.

🙂

Yhteinen nauru,

hyvä mieli,

loppupäivä

meni hymmyilessä,

levveesti.

🙂

Hyvänolon tuoja,

Oot Sie,

nytkin täällä

hymmyilen,

mie.

🙂

Rakkaus

sen aikaan saa,

ei päivää ilman

yhtään unelmaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Keskiviikkoilta,

väsyttää

aivan

kamalasti.

🙂

Kiiruspäivä

töissä,

kaikenlaista,

selvitettävää.

🙂

Tänään

leppään,

olen vaan,

ihan paikoillaan.

🙂

En kiirehdi,

villasukat jalassa

kattelen

vaan telkkaria

ihan koko illan.

🙂

Tulisipa jottain

kivvaakin,

tuskinpa vaan,

pessimisti ei pety.

🙂

No

onhan miulla kivvaa,

kun

aattelen Sinnuu.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pääsiäispyhät takana,

arki tullut vastaan,

onneksi muutama

päivä töitä,

ainoastaan.

🙂

Tiistaipäivä

takana,

kohta kutsuu

uudet unet,

lakana.

🙂

Mietin Sinnuu,

jokohan oot

peiton alla,

nukkumassa,

uusissa unissa,

unelmoimassa.

🙂

Näkisinpä

Siut kohta

unissani,

tulisit vastaan,

tuolla miun

mummulan

vanhalla sillalla,

vain

Sie ja mie,

kahdestaan.

🙂

Katsottaisiin

kauas

ulapalle,

horisonttiin,

alle taivaan,

vain

Sie ja mie.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Harvinaista herkkua,

huhtikuussa,

valkoiset hanget,

poljetut polut.

🙂

Griinit huippukunnossa,

aurinko paistaa,

lämmittäen

jo

selvästi,

pakkasyö takana.

🙂

Kantohanget,

ei upota,

nautin,

vaikka pallo

lentääkin

välillä

koskemattomalle

hangelle.

🙂

Näkisitpä

nyt miut Rakas!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Palluumatka,

kevväästä talaveen

lähden ajeleen.

🙂

Lahden moottoritiellä

hymmyilen,

kun

mietin,

montakohan

kertaa

olenkaan lähtenyt

tässä 10 vuojen aikana

läheltäsi ajeleen kohti pohjoista.

🙂

Aika monta,

joskus pahoillakin mielin,

mutta

nyt hymmyilen levveesti,

sillä

rakastunut syvän rinnassani

sannoo syvällä rintaäänellä,

huomisessa et ajelekkaan yksin,

tiiän sen.

🙂

Aurinkokin hymmyilee

melekein yhtä levveesti.

🙂

Monenlaista keliä

kerkiää nähhä ajomatkan aikana

ja

tietenkin

pittää lunta sattaa heti,

kun

kotikaupunki lähenee.

🙂

Sitä tullee niin sikkeesti,

ettei meinaa etteensä nähhä,

on

se vaan niin ihana tämä Suomi.

🙂

Kevväästä talaveen

ajelin ihan vaan kuuven tunnin aikana.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Aamuherätys,

aikaisin,

ensimmäiset

askeleet

talven jälkeen

sulalla kentällä,

heti kisaan.

🙂

Jännittää,

onkohan sulla

peukut taivasta kohti

heti aamusta,

vai

muistatko ees?

🙂

Ajelen Vihtiin,

pakkasyö takana,

oon ihan tohkeissani,

evväätkin meinas

unohtua matkasta.

🙂

Tekis mieli

jo

maistaa

ensimmäistä sämpylää,

heh, heh,

oon mie kyllä outo,

vaikka

ite sanonkin.

🙂

Aivan kuin

joku varsa

olisi päässyt

ensimmäistä kertaa

laitumella

pitkän talaven jälkeen,

mutta, niinhän

tässä taitaa

tapahtuakin.

🙂

Kenttä eessä,

lumiset rinteet

vielä lasku kunnossa,

lieneeköhän,

mietin,

kun parkkeeraan

auton.

🙂

Äkkiä bägi ja kärryt

ulos,

mahtava fiilis,

harjoituskenttä

outtaa,

ennen kisaa.

🙂

Muutama harjoituslyönti,

puttejakin,

pallo pomppii

epätasaisilla,

rei’itetyillä griineillä.

🙂

Ei haittaa,

tästä se kausi alakaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Westendin rannat,

sinitaivas,

sula meri,

auringonpaiste,

iloiset ihmiset

ulkoilemassa

pitkässäperjantaissa.

🙂

Kattelen ympärilleni,

hienoja taloja,

mietin,

assuuko onni

noiden seinien sisällä

vai

onko onni syvämessäni,

joka sykkii Siulle.

🙂

Tiiän

toiseen vastauksen,

Siekin tiiät.

🙂

Parin tunnin

lenkki,

koiraihmiset

kokoontuneena

samalle rannalle,

joku lapsi opettelee

ajamaan pyörällä,

tulee muistot mieleen,

pääsiäisestä.

🙂

Niin se aika

vaan vierii,

lenkkikaverina

miulla

yksi eräänä

pääsiäisenä pyörällä

ajamaan oppinut,

kerron tarinan hänelle.

🙂

Joskus Rakkaani

kävellään yhdessä näissä

maisemissa,

luppaan sen

Siulle.

🙂

Tässä illalla

nyt reporankana

makkaan,

jalat tietää

kävelleensä

ihan tarpeeksi

tälle pitkälleperjantaille,

ajatukset karkaa

jo

huomiselle,

Vihtiin.

🙂

Rakas,

muista ne peukut!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Torstai-ilta,

pitkä ajomatka

takana,

monta maakuntaa

ohitettu,

sivutettu.

🙂

Matkalla

ihmettelin

eräiden

kiirettä

viettämään

pääsiäistä

pohojoseen.

🙂

Osalla

matka varmaan

jäi

Mikkelin kohdalle,

sinisten valojen

vilkkuessa

kiirekin

saa

eri merkityksen.

🙂

Suksiboksi

auton katolla

ei oikeuta

ajamaan

teillä

miten sattuu,

kuten

näkyy olevan

tapana

juhlapyhinä.

🙂

Ohitellaan

paikoissa,

joissa

ei varmaan

näe

eteensä,

tuleeko

mutkan takkaa

kettään.

🙂

Mietteliäin

mielin

kattelen,

vastakkaiselle

kaistalle,

missä siivotaan

kolariautojen jälkiä.

🙂

Onneksi

en ollut

osallisena,

siitä saan

kiittää

Taivaan Issää

taas kerran.

🙂

Mitä lähemmäksi

saavuin

Espoota,

hymyni leveni,

tiiät Rakas miksi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sinitaivasta,

vihdoinkin,

sitä juuri nyt,

niin paljon

kaipaankin.

🙂

Aurinkoinen

aamu

päivän pelastaa,

tiiän sen,

ihana Sinnuu rakastaa.

🙂

Pakkanenkin

saapunut

yön aikaan,

liittyykö

tämäkin kevään

taikaan.

🙂

Räystäiden

tippuva vesi

kevvään merkki on,

kohta pihakin tuo,

sula, lumeton.

🙂

Ihana aatella

tulevia kevväitä,

kun yhdessä

syödään jossain

retkellä

kevvään evväitä.

🙂

Aatokset

jo

noihin hetkiin

karkaa,

voi minnuu parkaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kevät tullee,

tiiän sen,

vaikka

nytkin

valkoinen lumi

täyttää

maiseman

niin valkoisen,

niin talvisen.

🙂

Lunta sattaa,

aina lissää vaan,

mutta

huomisessa

kevät tekkee

tuloaan.

🙂

Lumisatteessa

kottiin

ajelen,

pyyhkijänsulkia

matkan

katselen.

🙂

Uusi lumi,

vanhan surma

uskotaan,

kuukauven päästä

kentälläkin

jo

nautitaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂