Iltalenkillä,

rannalla tutun joen,

yhteenkuuluvuuden tunnetta,

jälleen kerran koen.

🙂

Tyyni joki,

kera linnan

yläjuoksun täyttää

kevättä selvästi

meille näyttää.

🙂

Sohjoinen metsätaival,

kengät vielä kasteli,

varovasti, kun polkua

kulkija tää iltaan asteli.

🙂

Ponttoonisillalla,

kalastajat nuo

kaloja narraa,

kevät kovasti

virtaavaan jokeenkin

otteensa tarraa.

🙂

Iloiset ilmeet,

kevät tuonut

ihmisten kasvoille on,

ei kukaan enää

ole kasvoton.

🙂

Miehet rannalla

järvelle haikailee,

huomaan sen,

kun horisonttiin katselee.

🙂

Pieniä asioita,

elämän,

tänne taas rustailin,

et arvaa,

miten Sinnuu

lenkilläin kaipailin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

 

 

Niin paljon

sanoja ois,

mistä kirjoittaa,

en vaan tiiä,

mistä aloittaa.

🙂

Ikävästä kirjankin

rustaisin,

helposti,

tietenkin.

🙂

Huomisella

sivut täyttäisin,

rakkautta Sinnuun

kaikille näyttäisin.

🙂

Unelmiakin

taas lukea saisit,

taas hymmyilisit,

taas naurahtaisit.

🙂

Siellä se taas

sanoja rakkauven

rustailee,

yksinään

unelmoi, haaveilee.

🙂

Niin paljon,

niin paljon,

etten sitä

sanotuksi saa,

mutta Rakas tiiän,

mitä on rakastaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

 

 

 

Pitkästä aikaa,

sivuillasi kirjoitan,

sanoja rakkauven.

🙂

Takatalvi,

lumen takas toi,

yksinäinen mies

parvekkeelta katsoo,

haaveilee, unelmoi.

🙂

Aurinko taivaanrantaan

kohta laskee,

huokaus hiljaisuuteen

kajahtaa,

parveke allain narahtaa,

syvän ikävästä parahtaa.

🙂

Kesäkin jossain

kaukana vielä odottaa,

Rakas,

odotatko Siekin?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂