Viikonloppu verottaa
väsynyttä miästä,
ei sitä ennää
mikkään nuori ole,
vaikka
mieli muuta sanoisikin.
🙂
Buranaa
mennyt kisojen
lomassa
enemmän kuin arvaatkaan,
mutta
taisi se olla loppujen lopuksi
sen arvoista,
vai oliko?
🙂
Mitäkähän
Siulle
kuuluu?
🙂
Mie vaan
täällä
valitan
vanhemmuuttani
tietämättä
miten Siulle mennee?
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Viimeinen kisapäivä
eessä,
jännittää,
riittääkö voimat
vielä taistella
kolmas päivä peräkkäin,
kisan voitosta.
🙂
Ensimmäinen väylä,
kentän vaikein väylä,
niinhän siinä kävi,
että palloni etittiin
metän siimeksestä
kunnolla
ja
löytyihän se,
mutta
eipä lähtenyt
kisa käyntiin
aivan sillä lailla,
mistä haaveilin
ajellessani kentälle.
🙂
Eka väylällä
jo
pelattu johtoasema
nollille,
toisen väylän
jälkeen
jo jääty jälkeen,
oon minä huono,
oikeesti!
🙂
Olisin tarvinnut
Siun caddieksi,
puristamaan minnuu
käestä silloin,
kun sitä olisin tarvinnut.
🙂
Enhän ole pelannut
koko kesänä näin huonosti,
en tosiaankaan,
mikkään ei onnistu,
molemmat banaanitkin
ja
muut evväät syöty
ennen ensimmäistä taukoa.
🙂
Miten tämä
on niin vaikeeta,
oikeesti,
ossaanhan minä lyödä,
tännään en.
🙂
Niinhän se on,
että
eihän tuhertajan
tarviikkaan voittaa kissaa,
saati koiraa…
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Kotikenttäetu,
sehän se olisi,
mietin,
kun aamupuuroa
nautin,
kahvikuppi täynnä
juuri keitettyä kahvia
ja
ulos kattelen,
vettä tihuuttaa,
piru vieköön,
tuonneko pitäisi
lähtee
iltapäiväksi käveleen?
🙂
Onneksi saje
hellittää juuri kun,
alkaa kisavuoroni,
aurinkokin pilkistää
piliven takkaa,
yläfemman hymyineen
mulle korkeelta nakkaa,
pellahan poika hyvin
kuulen kuiskauksen.
🙂
Eipä poika pellaa hyvin,
pittää heti tunnustaa,
kun
takkuaa alusta alkaen
ja
kotikentällä vielä.
🙂
Mikä tässä oikein jännittää,
tutut maisemat,
mukavat pelikaverit,
huuli lentää
vaikka
kaikki tuherrettaan
vuoron perrään.
🙂
Loppujen lopuksi
hyvinhän se meni,
vaikka välillä
näytti tosi pahalle,
mutta
kaipa sitä sitten
jottain on oppinut,
kun
joka päivä
näihin maisemiin
luunsa raahaa,
vaikka
kuinka kolottaa.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Aamupäivä töissä,
perhoset vattassa,
vaikka
masu täynnä
ruokaa,
että jaksaa
pitkälle iltaan,
pellailla,
horisonttiin,
auringonsiltaan.
🙂
Katinkulta
kommeuvessaan
edessäin,
kisajännityksen
näkkee pellajien
naamalta,
niin miunkin.
🙂
En meinaa
pysyä pöksyissäni,
tätä oon outtanut
koko pitkän talven,
että
nyt näytetään,
mitä osataan
tai
sitten ei.
🙂
Kivat
pelikaverit,
tiiän sen
jo
ensimmäisen
pelatun väylän jälkeen,
vaikken
tunne
ennalta kettään
heistä.
🙂
Juttu luistaa,
huumoria ilimassa,
vaikka
tiiän sen,
että kaikkia
jännittää
ihan yhtä paljon
kuin minnuukin.
🙂
Iltaan mahtuu
monenlaista
lyöntiä,
hyviä, huonoja
ja
erittäin huonoja.
🙂
Putitkin
ei millään
löydä reikään
vaikka
siinähän
se on ihan eessä,
kiepasee.
🙂
Nuasjärvi
kaikessa kommeuvessaan
griinin takana,
tietenkin
omistaa nyt miun
yhden pallon,
kun sinne sen imaisi,
pitäköön ketale senkin,
kun
muutenkin tämä väylä
meni ihan häneksi.
🙂
Viimeistä väylää
viijään,
klubirakennus
griinin takana,
jännittää,
etten lyö
pallon kylykeen,
saisi terassilla
oluitaan nauttivat
valkoisen pomppivan pallon
seurakseen.
🙂
Kyllä se pallo
lopulta viimeisen
väylän kuppiin upposi,
pitkä viisituntinen takana,
tuntuu jaloissa,
vanahoissa lonkissa,
syvämessä vain ikävä Sinnuu.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Pientä illoo,
päivään tähän,
elämähän,
auringonsätteetä
kirkkasta tuosta,
ei tartte nyt
kiirehtiä, juosta.
🙂
Sinitaivas
auringolle kirkkaalle
taustan antaa,
sillä
tämän päivän
jaksaa kantaa.
🙂
Paista aurinko
Rakkaalleni myös,
onkohan Hän
lomalla
vai
jo työs?
🙂
RAKASTAN SINNUU MARi!
🙂
Matka taittuu,
Kainuu vaihtuu
Pohjois-Karjalaan,
laulan mielessäin
Leevin laulua
Pohjois-Karjala.
🙂
Valtimolla
ei kettään
liikenteessä,
Suomen pienimmälläkin
ABC-asemalla
aivan hilijaista,
taisi olla
yksi traktori
parkissa.
🙂
Nurmeksen
viitta venäjänkielisine
opastuksineen
vilahtaa vaan ohitse,
samoin Nurmeksen risteys,
sinne ei taija osata
muut kuin juuri nuo
venäläiset.
🙂
Juuka saapuu,
ABC-asemaa laajennetaan,
taisi tulla Valtimolle
suunnatut rahat
väärälle asemalle,
pakko käydä ihan sisällä
juomassa
kupponen kahvia ja lohiriisipiirakka,
että jaksaa jatkaa matkaa.
🙂
Asemalla
aina sama ”raati”
istumassa
tutuilla paikoillaan,
kohta varmaan pittää
alakaa morjenstaan heitä,
kun joka viikko samaan aikaan
istuvat omilla paikoillaan.
🙂
Matka jatkuu,
seuraavaksi
ohittelen
Nunnalahden,
kilpailevat uunivalmistajat
isoine monttuineen
lähellä toisiaan
ahkerasti valmistavat
lämmittäviä takkoja
ympäri maailimaa,
pieni paikka,
menestyneet uunit,
täällä osataan.
🙂
Nyt jo olen kohta
Kolinportin risteyksessä,
vielä onneksi muistan
kääntyä tästä
kohti Outokumpua,
tiiän tiiän Rakas,
joku päivä tämä dementikko
ajelee Joensuuhun asti,
kun ei muista ennää kääntyä
oikealle tielle.
🙂
Onneksi vielä muisti pellaa,
niin mikä päivä tännään olikaan?
🙂
Seuraavaksi Polovijärvi,
millaistahan täällä olisi
asua
keskellä oikeastaan ei mittään,
no on täällä jäähalli ja kunnanvirasto,
eihän sitä muuta tarviikkaan
näissä pienillä paikkakunnilla,
niin ja tietenkin
huoltoaseman raato,
mistä on viety tankit ja huoltopaikat
noille
ABC-asemille,
mitä rakennetaan tuolla
matkan varrella.
🙂
Seuraavaksi jo häämöttää
tehtaan savut,
tänne on aina kiva tulla,
tännäänkin!
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Perhonen,
bägin vieressä
taas kerran
lentelee,
minua samalla
katselee.
🙂
Tiiän
kuka olet,
tiiän,
tunnen sen,
oot tullut katsoon,
peliä poikosen.
🙂
Minne lennät,
milloin nähhään taas,
huomennako,
toivotaas.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Sajepisara,
kirkas, eloisa
edessäin.
🙂
Ropisee,
pisara ehjänä
edelleen,
särkymättä,
hievahtamatta.
🙂
Voisinpa
miekin olla,
särkymättä, ehjänä,
ihan tässä vaan,
ilman mitään ikävää,
tuskaa tuntematta.
🙂
Odottaisin,
että
aurinko ilmestyisi
pilvenraosta,
valaisisi minut
uuteen päivään,
iliman huolia, ikävää,
särkymättä.
🙂
Tule jo aurinko
sieltä piliven takkaa!
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Pitkä päivä,
sunnuntai,
sajetta,
harmaata,
ohitse kiitäviä
sajepiliviä,
niin tummia,
niin harmaita.
🙂
Ei lopu millään,
ei vaikka kuinka
sisällä ootan
ja
ulos kattelen.
🙂
Samalla
lailla
sattaa
ihan maahan
asti,
lätäköt vaan suurenee,
eikä
varmaan koko
ensi yönäkään
vielä tuo saje
ohi mee.
🙂
Mistä
nuo pilivet
jäi
tähän päälle
pyörimään,
satteita antamaan?
🙂
Onneksi
säätiedotus
sai taas
hymyn huulille
nousemaan,
kun
ensi viikolle
helteitä luvataan.
🙂
Ei haittaa
ennää
nämä satteet,
satakoon
koko yön,
niin
aamulla
uusi viikko
tuo tulleessaan
lämpimät tuulet,
helle säät,
auringon,
sinitaivaan,
sen kesän,
minkä muistan
kaukaa lapsuuvestani.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Tästä se
alakaa,
uusi päivä
aikainen herätys,
aamupuuro,
kahvia,
evväät pelikentälle,
juomaakin.
🙂
Ei vielä
kettään kentän
parkkipaikalla,
oon eka,
kisajännitystä
ilimassa,
varmaan muillakin.
🙂
Pakkailen
evväät bägiin,
juomiakin
tarpeeksi mukana,
ettei vaan ala janottamaan.
🙂
Muitakin alkaa
ilmaantua pelipaikalle,
käyn maksamassa
kisamaksun,
hyvä mieli,
hymmyilen.
🙂
Ensimmäiset
harjoituslyönnit
rangella,
hyvin tuntuu
pallo lentävän,
kori tyhjenee
hetkessä,
iloiset ilimeet
muillakin kasvoilla,
ei ennää tietoakaan
tuosta
kisajännityksestä.
🙂
Äkkiä harjoittelemaan
puttia,
kokkeilemaan palloja,
millä tännään pellaisi.
🙂
Hyvin luistaa pallot,
kenttämestari onnistunut
työssään,
aikaisin aamusta.
🙂
Kisakierros
etenee hienosti,
kerrankin kulukee,
ei ole turhaan
joka päivä
raahautunut kentälle
vaikka on kuinka väsyttänyt.
🙂
Hymyssä suin
puttaan viimeisen puttini,
mitali tullee,
tiiän sen,
kun nostan
pallon taskuun
ja
kättelen pelikaverit.
🙂
Mutta
palkintojen jaot
saa jäädä,
kiire jo ajamaan
hakemaan äitiä
monen sajan kilometrin
päästä,
äkkiä siis kottiin,
suihkuun, vaatteiden vaihtoon
ja
tienpäälle.
🙂
Vähän väsyttää,
näläkäkin,
ei aamuiset evväät
ennää
vaikuta mahassa,
pakko ostaa
matkalta
jäätelötötterö,
kun
mainostavat
niin nätisti matkan varrella
tien poskessa.
🙂
Maha tykkää,
niin,
jäätelöstä meinaan,
ei tainnut olla
laktoositonta,
onneksi ajelen
yksikseni.
🙂
Perillä ollaan,
kahvin tuoksu
tuntuu ulos asti,
mummulan muistot
tulevat mieleen,
kun
astun autosta ulos
ja
muistelen
miten lapsena
vietin kaikki kesäni
näissä maisemissa,
tämän talon pihalla,
naapureissa,
meren äärellä.
🙂
Siitä on kauan,
oonkohan tullut vanahaksi,
no
enkä oo,
minähän olen se
sama poika,
joka ajoi tässä
kylätiellä ojaan pyörällä
opetellessaan ajamaan,
molemmat polvet auki,
silmät kyynelissä,
tosin nyt
vaan silimät kyynelissä,
polovet kuluneina,
jalat väsyneinä,
mutta
sama mies.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Niin kaunista,
niin silimiä hivelevää,
niin kesäistä,
niin valkoista ja vihreää.
🙂
Kesän tuoksunkin
tuntea voit,
samalla,
kun unelmoit.
🙂
Heinäkuuta
viel
hetki mennään,
viikko jäljellä,
ennään.
🙂
Ei kesä
siihen lopu
kuitenkaan,
lämpimistä ilimoista,
helteistäkin
nautitaan.
🙂
Hymmyile Rakkaani
hetkessä tässä,
ollaan vielä kiinni,
kauan,
elämässä.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Sateenkaari,
näetkö takana
metsän sen,
tuoko mukanaan
vihdoinkin elämään,
Siut,
aartehen?
🙂
Kuljenko
alle sen,
ei haittaa
vaikka kastun,
kesä kuivaa,
kävelijän yksinäisen.
🙂
Odotatko
alla
kaaren tuon,
sydämeni silloin
Siulle
loppuelämäkseni
suon.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Töissä istun,
iltapäivä,
radiosta tullee
Abban
”The winner takes it all”,
laitan silimät kiinni,
kuuntelen,
laulan mielessäin,
mietin,
olisiko miun kohdalla
sittenkin laulu
oikein
”The loser gets it all”?
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Säätiedotukset
satteesta
aina höpöttää,
ihmiset sajetutkia
tuijottellee,
mie ajelen kentälle
satoi tai paistoi.
🙂
Enkä ole
montaa kertaa
ees kastunut
tänä kesänä,
vaikka nyt
uusi bägikin
on vedenpitävää
sorttia,
turhaanko?
🙂
Shortsit jalassa,
pitkähihainen paita päällä
väyliä
läpi illassa tiistain
kahlaan,
kuivempana
kuin koskaan,
hieno kesä!
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Maanantai,
väsyttää
niin pertanasti,
työt outtamassa,
viikko alakamassa,
ikävä rinnassa
rouhimassa,
ääntäsi tässä
taas kerran
kaipaamassa,
voisihan se pahemminkin
elämässä olla,
voisihan?
🙂
Kuuntele tämä
ja
aattele
Meijän rakkautta:
https://www.youtube.com/watch?v=kVXEmF7v_5Q
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Sunnuntai,
ei minnekkään
mittään kiirettä,
ei puhelinkaan soi,
eikä kukkaan soittele.
🙂
Kuuntelen
hilijaisuutta,
katson taivaalle,
missä
sinen ja auringon
lomassa
pilivet
kulkevat hilijalleen
kohti länteä.
🙂
Mitähän tuokin
pilivi tarkoittaa,
mietin,
ihan kuin se
muistuttaisi
jottain.
🙂
Varmaankin
se muistuttaa
kesäpäivästä,
jolloin
se vilkuttaa
ohi mennessään
miulle
ja
toivottaa
hyvvää sunnuntaita,
kun
muutenhan
ei sitä kukkaan muu
taija tehhäkkään,
et ees Sie…
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Kesälauantai,
iltaa kohti
ilimakin lämpenee,
kun
tuuli tyyntynee.
🙂
Sinnuu aattelen,
tiiät, tunnet sen,
on se merkki
Meijän rakkauven.
🙂
Kuumottaako
niskaasi,
korviakin,
Olet haaveistani,
kallein,
aartehin.
🙂
Hetkeksi
pysähdy,
istaha Siekin,
silloin hetki tää,
mukaan
viekin.
🙂
Matkataan
jonnekkin
kauas pois,
missä
onnellinen, rakastunut
olla jo vois.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Perjantaipäivä,
heinäkuun puoliväliä
mennään,
sääkin lämpenee,
tunnen sen.
🙂
Kesäillasta nautin,
kentällä kävellen,
vihreyttä ympärilläni
ihhailen.
🙂
On se niin kaunista,
puhdastakin,
kesäilta
kauneimmillaan.
🙂
Hilijaista,
kiire viikon
hiljennyt,
laulavat linnutkin
nukkumassa lie,
entäs Sie?
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Vielä matkaa,
elämässä
jäljellä,
toivotaan,
uskotaan
niin,
noihin
haaveisiin,
unelmiin.
🙂
Vastaan
joku kaunis päivä
kuljetko,
syliisi minut
sitten
suljetko,
sitä
vielä
tiiä en,
mutta
aina olen silti
optimistinen.
🙂
Hallaa minnuu
sitten
griinillä
vihreellä,
kastele kasvoni
tuolla
puhtoisella
järviveellä.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Vesisaje,
märkä tie,
päivä
Outokummussa
takana,
kotia kohti ajelen,
Sinnuu tässä matkalla
aattelen.
🙂
Nautitko kesästä,
jokohan lommaasi
Keski-Suomessa
viettelet,
satteita juuri nyt
pitelet?
🙂
Kysymyksiä,
kysymyksien perrään,
jokohan minä tästä hetkestä
tähänkin päivään herrään?
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂