Villasukat,
nuo valkoiset,
venyneet,
niin pehmoiset,
jalkaani
illassa tässä
laitan,
matkaani
huoneissa
hymmyilen
taitan.
🙂
Kätesi kosketuksen
niissä
tuntea voin,
et Rakas usko,
miten
unelmoin?
🙂
Ei ne
ennää
jalassa
kunnolla
pysy,
väljänä
pyörivät,
yön aikaan
lattialle
itsestään
hyörivät.
🙂
Aamulla
jalkani
ne
taas
tuntea
saa,
se onkin,
ihanaa.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂