Kuu taivaalla,
valona taivaan,
matkaani
ohjaa,
kotia päin.
Pitkä matka,
monta
kurvia ja mutkaa,
suoraakin,
ennen kuin
kotipihalla oon.
Aivan kuin
elämä,
muutamassa
tunnissa
edessäin,
sitä mietin,
matkallain.
Tyhjä koti,
ei kukkaan vastassa,
samat seinät,
mitkä lähtiessäni
huusivat
hilijaisuuttaan.
Ikäväkin
rinnassain,
miksi näin,
mietin,
yksinäin.
RAKASTAN SINNUU MARI!