Ikävän
puuska
illassa
keskiviikon,
iskee,
yllättäin,
sanomatta
sanaakaan,
tulee vaan
puristamaan
rintaa,
kurkkua,
syväntä.
Se puristaa,
melkein
kuristaa,
yritän
hengittää,
syvään,
mitään
vaikuttamatta.
Ikävä,
ikävä kaveri,
illassa keskiviikon,
lähtisi jo pois,
mukavampi ollakin
silloin ois.
RAKASTAN SINNUU MARI!