Hymmyile Rakas,

vaikkei aina niin

hymmyilyttäisikään.

Anna huulesi

hymmyyn taipua,

anna ikäväsi

hymmyyn vaipua.

Nautitaan

hetkistä pienistä

iloisista,

nautitaan

auringosta

näistä

helteistä.

Hymy

ikävän karkoittaa,

tiiät varmaan

mitä se

tarkoittaa.

Huomisessa

outtaa

rakkaus ihana niin,

nyt ei muuta

kuin

hymyä suupieliin.

RAKASTAN SINNUU MARI !

Rakas,

laita käjet ristiin,

rukkoile kanssani

iltarukkous,

jossa muistetaan

kaikkia Meille rakkaita.

HYVVÄÄ YÖTÄ RAKKAANI !

Tiedätkö perhonen,

miltä tuntukaan,

kun kesäisessä

auringonpaisteessa

haaveilee Rakkastaan,

alla sinitaivaan,

kera kukkien,

kera kesän värien.

Tiedätkö perhonen,

miltä tuntuukaan,

kun syvän huutaa

jokainen sekunti

valtavasta ikävästä,

pala painaa kurkussa,

joka sekunti

toivoo,

että Rakkain

soittaisi

ja

kertoisi

kuinka hänkin

ikävöi saman

sinitaivaan alla.

Tiedätkö perhonen,

miltä tuntuukaan

jokainen ilta

ennen nukkumaan menoa

iltarukouksen jälkeen

itkeä hiljaa

itsensä uneen,

jotta aamulla

olisi taas toivoa täynnä,

toivoen,

että uusi päivä

toisi toteen

ne haaveet ja unelmat,

jotka täyttävät

ikävöivän syvämen.

Tiedätkö perhonen,

minä tiiän !

RAKASTAN SINNUU MARI !

Rakkain,

täällä lennän

sinne päin,

täältä tullaan,

tarkoitus,

miun elämäin.

Ei kuulu

enään ääntä

ihanaa Siun,

pyyhin kyyneleen,

poskeltain miun.

Onneksi lämmin

on lentää

illassa maanantain,

ootko vastassa,

miun Rakkain ?

RAKASTAN SINNUU MARI !

Mitäs luetaan

pupunen,

kaverini parhain,

tuo lutunen.

Iltasadun

aikakin kohta,

silmätkin

hieman jo luppasee,

ramasee.

Lämmin

kesäpäivä takana,

kohta allain

puhtonen lakana.

Helle

meitä hellinyt,

tuulikin etelään

kääntynyt,

tyyntynyt.

Lintuja

päivällä kuuntelin,

viheriöillä,

kun kävelin.

Västäräkkikin

iloisesti

pyrstöään heilutti,

sillä mukavaa päivää

vilkutti.

Kesä takaisin

tuli näin,

milloin Rakas

Sie tuut

elämäin ?

RAKASTAN SINNUU MARI !

Silimät sikkuralla

pelejä iltaisin

kattelen,

Sinnuu vierellein

täällä pohojosessa

kaipailen.

Pallonkin

komerosta

kaivoin,

vaivoin.

Kaulaliinankin

samalla löysin,

Suomi siinä

lukkee,

se hyvin

minnuu nyt

tässä ikävissäin

lämmittää, pukkee.

Mut rakkauven

kentälle kun

haaveissain katselen,

yksin siellä astelen.

Ei Sinnuu viel

katsomossakaan näy,

elämän kello

koko ajan loppuaan

kohden käy.

Mut joku päivä,

kun rankkareita

potkiskelen,

siinä samalla

kun silimäni

ammolleen aukaisen,

huomaankin sen.

Sie toisessa

päävyssä

kovvaa vauhtia

kiiruhdat,

keskirajjaa

kohti askellat.

Mie pallon

jätän siihen

paikoilleen,

että kerkiin

yhtäaikaa

vastaan

just silleen.

Keskiympyrässä

sitten kohdataan,

hypitään ja nauretaan.

On kenttä

elämän aukaistu

niin uuvelleen,

ei kettään aikaisemmin

on siinä nähty toisia

niin paljon suuvelleen.

Joku katsomossa

Meille sitten taputtaa,

vahtimestarikin

sannoo

alakakaahan laputtaa.

Pallo mukkaan

rankkaripilkulta

noukitaan,

onnellisena

kentältä kun poistutaan,

kahestaan.

RAKASTAN SINNUU MARI !

Ulapalle,

aavalle,

seilataan,

aurinkoa,

horisonttia

kohti

matkataan.

Tuuli

Meitä

hiljalleen

määränpäähän

kuljettaa,

ihanasti

hiuksiakin

heiluttaa.

Huominen,

tuolla

kilometrien

päässä,

eilinen

taakse jo jäi.

Oot

vierelläin,

tällä matkallain,

on rakkautta

purjessain.

RAKASTAN SINNUU MARI !

Jos mie

viel tään

kirjeen lähettäisin,

ikävääni niin

sillä keventäisin.

Kirjeessä

sanoja rakkauven,

rakastuneen, ikävöivän

miun syvämen.

Postiin sen

kohta kannan,

suukon vielä

sen kylkeen annan.

Kun huomenna

avvaat sen,

tunnet suukon,

huulien.

RAKASTAN SINNUU MARI !

Unelmat,

haaveet

pienetkin,

antaa voiman

päivään,

uuteenkin.

Iliman

noita

ei kukkaan

jaksa,

eikä se

mittään

ees maksa.

Nytkin

täällä

satteenropinassa

Siusta haaveilen,

ulos

kun ikkunasta

kattelen.

Vaakatasossa

vesi lentää,

josko aurinko

takaisin taivaalle

illaksi entää.

Vieläköhän

Sie muistat

miut,

täyttääköhän

samat

haaveet, unelmat

Siut.

RAKASTAN SINNUU MARI !

Täällä mie

vaan pötköttelen

sohovalla

silimät vielä ristissä.

Kattelin yöllä

jalakapalloa,

haukotuttaa,

ei millään

jaksaisi

nousta ylös.

Kohta

viheriöt kutsuvat

yksinäistä

vaeltajaa.

Sinnuu

kamala ikävä,

eihän sille

maha mittään,

ei mahakaan.

Sinitaivas,

kesätuuli

huutelevat

jo tuolla

ikkunan takana,

ala tulla jo.

Mie huuvan

täällä sisällä Siulle

ihan samat sanat.

RAKASTAN SINNUU MARI !