5.7.2014 / Rakkauven rankkari

jalista

Silimät sikkuralla

pelejä iltaisin

kattelen,

Sinnuu vierellein

täällä pohojosessa

kaipailen.

🙂

Pallonkin

komerosta

kaivoin,

vaivoin.

🙂

Kaulaliinankin

samalla löysin,

Suomi siinä

lukkee,

se hyvin

minnuu nyt

tässä ikävissäin

lämmittää, pukkee.

🙂

Mut rakkauven

kentälle kun

haaveissain katselen,

yksin siellä astelen.

🙂

Ei Sinnuu viel

katsomossakaan näy,

elämän kello

koko ajan loppuaan

kohden käy.

🙂

Mut joku päivä,

kun rankkareita

potkiskelen,

siinä samalla

kun silimäni

ammolleen aukaisen,

huomaankin sen.

🙂

Sie toisessa

päävyssä

kovvaa vauhtia

kiiruhdat,

keskirajjaa

kohti askellat.

🙂

Mie pallon

jätän siihen

paikoilleen,

että kerkiin

yhtäaikaa

vastaan

just silleen.

🙂

Keskiympyrässä

sitten kohdataan,

hypitään ja nauretaan.

🙂

On kenttä

elämän aukaistu

niin uuvelleen,

ei kettään aikaisemmin

on siinä nähty toisia

niin paljon suuvelleen.

🙂

Joku katsomossa

Meille sitten taputtaa,

vahtimestarikin

sannoo

alakakaahan laputtaa.

🙂

Pallo mukkaan

rankkaripilkulta

noukitaan,

onnellisena

kentältä kun poistutaan,

kahestaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI !

🙂