Päivä

Pohjois-Karjalassa

takana,

ajelen kohti

kotia.

Tutut maisemat,

vuosien mittaan

aikas monta kertaa

nähty

nämäkin

pellot, metsät.

Ajatuksissain

matka taittuu

reipasta vauhtia,

välillä pittää kattoa

ihan mittariakin,

ettei ajele liian lujaa.

Vähän liikennettä,

ilimakin vaihtuu

moneen otteeseen

matkan varrella,

on tämä vaan

outo kevät.

Talavi

ei anna millään

periksi,

pukkaa öiksi

yöpakkaset,

sadettaa kevvään veet

lumena, räntänä,

kuinka kauan,

sitä tässä mietin?

Kuinkahan kauan mennee

ennen kuin taas kuulen ihanan äänesi?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Keskiviikko,

työpäivä takana,

jonottelua DNA:lla,

uusi Doro

mukanain,

äitini luo,

matkallain.

Tunnuslukua

tivvailen,

SIM-korttia

uuteen Dorroon

vaihtelen.

Kohta kuuluu,

ääneen sen kerronkin,

näppäimet nuo

loistaa

kauaskin.

Testikuvakin

näpsäisty,

kamera pellaa,

etteenpäinkin

lähetetty.

Tyytyväisen

ilimeen

nään,

pienet hetket,

tuovat illoo

elämään.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Tutut maisemat

edessäin,

Sie mielessäin.

Mitähän kuuluukaan

kauas sinne,

ei kuulu

kuiskaukseni

minne?

Kuulisitpa

ikäväin,

kaipauksen tään,

ottaisit sylliisi

tämän väsyneen

pään.

Saisinpa

olla

hetken siinä

vaan,

kerrankin

ihan omillaan.

Ikävä nakertaa

seiniä

kaipaavan syvämen,

et sitä näe miusta,

peitän sen,

itsekseni vaan

hilijaa huokailen.

En kerro

tässä enempää,

sillä

nyt jo niin väsyttää.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Kevätilta,

niinpä niin,

pittäis olla,

mutta

maa valkoinen,

puhtaan luminen.

Linnutkin

ihimeissään,

varmaan tosi

kylymissään

lauluaan suovat,

kevvään tuntua

iltaan tuovat.

Toukokuuta

mennään,

muutama viikko

pittäis olla

kessään

ennään.

Lämpöä

kaipaisin,

auringon valosta

alla sinitaivaan

niin mielellään

nauttisin.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Kentällä

kävelen,

aamulenkillä,

iliman mailoja,

iliman pelejä.

Väylät vielä

märkinä,

luntakin

siellä täällä.

Kentän purokin

tuluvii,

niin kuin

kevväällä pittääkin.

Seison väylän päässä,

tietäen,

jonkun viikon päästä

oon tässä,

mailojen ja bägin kanssa,

hymyssä suin,

tietäen sen,

että

kesä on sitten

jo

ovella,

ihanaa tietää se.

Kävelen,

nuuhkien

uutta aamua,

sunnuntai,

ihan hilijaista,

linnut vaan laulaa,

kuulen,

miten nekin

kertovat toisilleen,

on pihkuran kylymä tuuli.

Pistän lisää vauhtia,

tämä kylymyys

mennee luihin ja ytimiin,

kestän,

kun tiiän,

muutaman viikon

päästä tämäkin on

muisto vaan.

Olisitpa Sie

jakamassa tätäkin

hetkeä

miun kanssani.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Lauantai-ilta,

vierailu

äitini luona takana,

ajatukset vaihdettu,

ajelen kotia kohti.

Auton ratissa

mietin,

miten ihana onkaan,

kun

kesä tullee.

Katselen vielä

lumisia tienvarsia,

tulvivia ojapuroja,

paljaita puita,

jotka

kukoistavat

täydessä vihreydessään

kuukauden sisällä.

Luonto herrää,

ilimat lämpiää,

tuo kalmankylmä’

tuulikin lähtee

kesäksi jonnekkin kauas,

joutaakin.

Hymmyilen

itsekseni

ajatukselle,

että

saisimme

tänä kesänä

katsoa taivaansineä,

porottavaa aurinkoa,

käsi käjessä.

Niin kaunis ajatus.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Perjantai-ilta,

päivä ensin

Pohjois-Karjalassa,

sitten

Suomi-Valko-Venäjä

vastakkain,

jännitystä,

huokauksia,

tuuletuksia,

kaikkea tähän iltaan.

Pelin jälkeen

mieli tekee

ulos,

raittiiseen ilimaan,

ensimmäiseen kunnon

kevätiltaan.

Aivan mahtava sää,

lämmin tuulenhenkäys,

muuttanut suuntaansa

jonnekkin,

mistä lämmön saa

siipiensä alle.

Aivan mahtavaa,

jokikin herännyt

juuri tähän kevätiltaan,

jokainen vastaantulija

hyvällä mielellä,

huomaan sen,

hymyt kertoo.

Nautin,

tällaisia

iltoja lissää,

mutta taitaa

toive mennä

väärille korville,

kun kuulin

säätiedotuksen.

Nautin tästä hetkestä,

niin kuin myös

rakkauvestani Sinnuun.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Ihana keli,

tuulikin lämpimin

moneen kuukauteen.

Tunnin lyönnit

rangella takana,

lenkki kutsuu,

kohta jokimaisema

eessäin.

Lämmin tuuli,

putsatut kadut,

iloiset ilmeet

vastaantulevien kasvoilla,

ilmeisesti kevvään merkkejä.

Kävelen,

nautin,

ei yhtään juoksuaskelta,

haluan tuntea kevvään

ihan kävelyvauhissa.

Mahtavaa,

lumetkin sulaneet

lenkkiteiden varsilta

viikossa ihan silimissä.

Hyvä mieli,

kamala ikävä Sinnuu,

kuulispa jo.

Kekkospatsaskin hymmyilee

kaikessa kieroudessaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Keskiviikkoilta,

hilijaista,

niin rauhallista.

Katselen ikkunasta ulos,

vielä valoisaa,

vaikka kello on 22.

Näin se kesä tullee,

vaikkei uskoisikaan,

kun lumikasoja siellä täällä.

Hetkisen vielä valvon,

aattelen Sinnuu,

lämmöllä ja rakkauvella.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Tiistai-ilta,

mietin,

mitäkähän

Siulle kuuluu?

Väsyttää,

nälättää,

pitäisi mennä

jo

sänkyyn nukkumaan.

Pitkästä aikaa

lämmin ilma

saapui tännekkin.

Iltalenkillä

nautiskelin tuulesta,

kerrankin,

kun

se ei tuntunutkaan

vanahuksen

luissa ja ytimissä.

Katselin

ponttoonisillalla

aaltoja,

länsituulen

aikaansaamia

kuvioita

virtaavassa joessa.

Nautin,

nyt oli se

kevättuuli,

mitä oon outtanutki

koko kevvään.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Työläisten juhlapäivä,

aivan hilijaista,

aamulenkillä kävelen,

linnunlauluja

kuuntelen.

Vappupäivä,

lunta vielä,

siellä täällä,

ihana olla

heti aamusta

hyvällä päällä.

Ihmiset kotonaan

herräilee,

eilisiä tavaroitaan

sieltä täältä

kerräilee.

Suomen liput

saloissa,

juhlapäivästä

muistuttaa,

kohta laulutkin

torilla

vielä hilijaisella

kajahtaa.

Eilen juhlistikin

päivää

työläisten,

aamuseiskasta

iltayssiin

töitä

tehden.

Raikkain mielin

tuulessa

kävelen,

Sinnuu ja huomista

outellen.

RAKASTAN SINNUU MARI!