9.5.2017 / Väsyttää

Tutut maisemat

edessäin,

Sie mielessäin.

🙂

Mitähän kuuluukaan

kauas sinne,

ei kuulu

kuiskaukseni

minne?

🙂

Kuulisitpa

ikäväin,

kaipauksen tään,

ottaisit sylliisi

tämän väsyneen

pään.

🙂

Saisinpa

olla

hetken siinä

vaan,

kerrankin

ihan omillaan.

🙂

Ikävä nakertaa

seiniä

kaipaavan syvämen,

et sitä näe miusta,

peitän sen,

itsekseni vaan

hilijaa huokailen.

🙂

En kerro

tässä enempää,

sillä

nyt jo niin väsyttää.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂