Alvar,
pieni koiranpentu,
täynnä alkavaa elämää,
mistä tuo kaikki
ilo ja innostus
oikein pursuaa,
minne se meillä
ihmisillä lopulta
vaan katoaa?
***
Minne se
lapsenomainen
hymykin kasvoilta katoaa,
eikö sitä enää ikinä
takaisin saa?
***
Minne se
elämisen palokin
silimistä häviää,
mitä siitäkin
jokaisellä jäljelle jää?
***
Aito rakkauskin
jokaisella syvämessä
syntyessä asustaa,
mikä sen joltakin
syvämestä katkerasti
ulos savustaa?
***
Moni asia meitä mietityttää,
huominen voi yllätyttää,
elämäkin joskus kyllästyttää.
***
Mutta Rakas,
Meillä huomisessa
joku kaunis päivä,
outtaa hetkeään,
rakkauven retkeään.
***
RAKASTAN SINNUU MARI!
***