Kello 4.30,
ulukona
aivan pimmeetä,
kylymääkin,
tunnen sen
tänne sisälle saakka.
🙂
Äkkiä kahvia,
jottain syötävää,
toinen silimä
vielä ihan kiinni.
🙂
Kohta lähdettävä
tien päälle,
mustan jään sekkaan,
tiiän jo sen,
kun muutama aste
vaan lämmintä.
🙂
Autonvalotkin
imeytyvät märkään
tien pintaan,
nyt mennään
jo pakkasen puolella.
🙂
Pohjois-Karjala
kutsuu,
auto vietävä
huollettavaksi,
samalla työreissulla.
🙂
Taas monta saattaa
köyhempänä ajelen
iltapäivästä takaisin,
onnellisena siitä,
että tiiän,
nyt voin ajella
Siun luokse
taas hyvillä mielin.
🙂
Olishan se ihanaa
ajella jo nyt viikonloppuna,
höh,
tänä iltana.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂