Muuramen Shellillä
istun, kello on 11,
radiosta soi Suvi Teräsniskaa,
kahvia nautin, leipääkin.
🙂
Ovelle katselen,
sydämessäni toivoen,
että Siut siinä näkisin.
🙂
Sinä olet kaunis
hyrräilen,
itsekseni hymmyilen,
huomaan,
et vaan ovelle katselen.
🙂
Muutkin miut
nähdessään hymmyilee,
hulluksi kuvittelee,
kun joku silimät kii
yksinään ikkunapöydässä
hymmyilee.
🙂
Tässä hetkessä,
syyssunnuntaiaamuna,
Muuramen Shellillä,
sitä toivoo, sitä rukkoilee
hilijaa sisimmässään,
että saapuisit,
niin Siulle syvämestäni laulaisisin:
…Sinä olet kaunis, hento ja viaton…
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂