Archives for helmikuu 2018

Aika,

aina vähissä,

vaikka

sama määrä

annettu jokaiselle päivälle.

🙂

Aika kiirii,

sammaa noppeutta,

vaikka

valillä se matelee,

välillä se huitelee,

ettei perässä pysy.

🙂

Aika,

tuttu määre kaikille,

myös

rakkauvelle.

🙂

Kaikki aikanaan,

sanotaan,

näkis jo sen päivän,

toivotaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Helmikuu,

pakkasta,

valkoista,

talvista,

kaikkialla.

🙂

Katselen ulos,

päivä pitenee

melekein silimissä,

mahtavaa,

eikös vaan?

🙂

Joka päivä

minuutteja lissää,

kevättä kohti mennään,

oikeesti vauhdilla.

🙂

Valtavat lumivallit

teiden varsilla,

ajetaan jo alemmas,

kolmatta kertaa,

vaikka

on vasta

helmikuu.

🙂

Mietin,

mitenkähän pitkään

nämäkin lumimassat

ovatkaan kevväällä,

ennen kuin lähtevät,

toivottavasti ei pitkään.

🙂

Mitäs Rakas Sie mietit?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Oven takana

päivä tää,

kohta aika,

levähtää.

🙂

Aukaise ovi,

niin näät,

tykkylumipuut,

teiden jäät.

🙂

Tähtitaivaskin

aamulla

kuineen

tervehti,

ennen kuin

päivä uus,

taivaan valasi.

🙂

Tyhjä tie

oli edessäin,

talvimaisema

pakkasineen

vieläkin

mielessäin.

🙂

Sulje ovi,

mennään nukkumaan,

samoja unia,

taas katsomaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Vain erityisillä ihmisillä

on tännään juhlapäivä.

🙂

Sie olet yksi heistä!

🙂

Paljon Onnea Rakkaani!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sunnuntain taikaa,

kiireetöntä aikaa.

🙂

Hilijaiset kadut,

pakkasessa huurtuneet

autot yksinään katujen varsilla.

🙂

Ei ketään kävelemässä,

aivan kuin autiokaupungissa,

tuuli vaan huuhtoo

kadun valkoista pintaa.

🙂

Ei kiire minnekkään,

kerrankin,

saa vaan olla,

miettimättä mittään,

ei murheita huolia mielessä,

vain rakkauven sanoja kielessä.

🙂

Siulle ne tässä lausuisin,

sunnuntaissa:

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Hanget valkoiset,

aurinko laskemassa

horisonttiin

Oulujärven taakse.

🙂

Monta lyöntiä takana,

niin greeneille,

kuin hankeenkin.

🙂

Pakkanenkin

kipristää sormenpäitä,

villasukkaisia varpaita.

🙂

Posket punottaa,

pakkasta -12 astetta,

4 tuntia takana.

🙂

Tästä mie nautin,

hilijaista,

vain taivaalla lentävät

suuret matkustajakoneet

antavat äänensä

yli 10 kilometrin korkeudesta

samalla kun piirtävät

viivansa sinitaivaaseen.

🙂

Ensimmäisiä kertoja

taas pääsen nauttimaan

Suomen talvisäästä,

ennen kuin kevät tuo lämmön.

🙂

Tätäkään päivää en vaihtaisi pois.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Perjantai-ilta,

paluumatka takana,

väsymys alkaa jo hiipiä hilijalleen,

nuokun sohvalla, toinen silimä ennää auki.

🙂

Silti mie hymmyilen,

rakkauvesta Sinnuun.

🙂

Ei hetkeä,

etten ajattelisi

Meijän

joku kaunis päivää.

🙂

Se on huomisessa,

eikä kukkaan tiiä tarkalleen

milloin?

🙂

Mie tiiän vaan sen,

että silloin,

näet edessäsi

maailiman onnellisimman miehen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sinitaivas,

talviaurinko matalalla,

mutta

kirkkaana.

🙂

Tykkylumi painaa

puiden latvoja maata kohti,

on syvän talavi.

🙂

Auton nokka

kohti Lahtea,

arveluttaa,

milloin

etelän myräkkä

tuleekaan vastaan,

kun

koko ajan siitä

puhutaan radiossa,

melkein jo hirvittää.

🙂

Matkalla hymmyilen

levveemmin kuin koko talvena,

tiiät syyn Rakas.

🙂

Punainen syvän,

tykyttää rinnassain,

tiiätkö miksi,

tiiät,

tiiän sen.

🙂

Se on täynnä

Siun rakkauttasi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂