Viisikymmentäkuusi
ilon hetkeä,
tehtynä
valkoisella lumella,
jokainen pallo muistuttaa
hole-in-onesta,
onnen hetkestä.
🙂
Vanha lato
ylpeänä
pitää pallot
nyt
seinillään,
ennen
ylpeili heinistään,
pellolla
juoksentelevasta
karjasta.
🙂
Nyt
kapea polku
kulkee talvisin
yksin seisovan
ladon ohi,
kohti kukkulalla
olevaa
ensimmäistä greeniä.
🙂
Joka kerta
kun
kuljen ladon ohi,
vilkaisen sen
värikkääseen seinään,
miettien,
päätyykö tänään
taas
palloni tuohon seinään,
ladon riemuksi.
🙂
Rakas,
tännään
sininen pallo
jäi
bägiini,
taas kerran,
mutta
huomenna
voi olla jo
toisin.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂