Sunnuntaiaamu,
harmaata,
hilijaista,
uuteen aamuun herräilen,
kuivuneet kyyneleet
tyynyltäin kerräilen.
🙂
Ikävistäni
uneen itteni itkin,
kaipuun iltarukouksessain
taas kerran
Taivaan Isälle
kerroin.
🙂
Moniko
joka ilta
tässä maailimassa
näin tekkee,
en varmaan ainut ole,
mutta
joskus siltä tuntuu?
🙂
Ei jaksa iltaisin
iloita päivästä,
kun
ikävä kaatuu
päälle jo heti aamusta,
raskain askelein
sen kanssa
päiväni kuljen,
kunnes illalla
taas silimäni suljen.
🙂
Milloin se hellittää,
sitä
tiiä en,
voimani loppuu
ennen sitä,
tunnen sen.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂