Aina Se
tullee,
väärään aikaan,
aina sen jäläkeen,
huokailen,
perrääsi haikaan.
Kuka Se
onkaan,
tuo
tuntematon suuruus,
rillit huuruus,
vauhilla päästelee,
matkallaan huokailee,
voimiaan säästelee.
Aina Se
vaan tullee,
uuvelleen ja uuvelleen,
lopettaa hetken,
rakkauven retken,
lyhyeen,
heippaukseen.
Vuojesta toiseen,
sama Se,
ihan niinkö
ei tietäis,
että Me,
yhessä ollaan viel,
huomises,
Meijän rakkauventiel.
RAKASTAN SINNUU MARI!