Tiistai-ilta,
ihana pakkanen,
tuulen tuiverrus,
jäätynyt joki,
huuruiset puut,
katuvalot loistossaan,
nariseva lumi.
🙂
Kävelen,
taas kerran,
yksin,
ajatuksissain,
haaveissain.
🙂
Jos vaan
joku näkisi
pääni sissään,
niin
hän
näkisi siellä
Siut
hymmyilemässä.
🙂
Nytkin
kävellessä,
lumen narskuessa
nastakenkien
alla
hymmyilen,
joka kehon osallani,
kun
mietin,
miltä sitten tuntukaan
näyttää Siulle
kaikki nämä maisemat,
mistä olen
melkein joka ilta
Siulle kirjoittanut.
🙂
Ihana sitten pysähtyä
ponttoonisillalla,
katella molempiin
suuntiin jokea pitkin,
nähhä myös Siun silimillä
samat mitä miekin nään.
🙂
Niin monta paikkaa
missä pysähhyttään,
seisotaan,
kerron kaikkea
jokaisesta paikasta,
Sie kuuntelet,
hymmyilet,
mie hymmyilen silloin
maailiman rakastuneimman miehen
hymmyy,
aivan varmaan.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂