Helemikuu,
vihdoinkin,
talvi kääntyy
lopuilleen,
no ei ehkä
ihan vielä,
mutta
kuitenkin.
🙂
Tähti, kuu,
Eino Leino ylväänä,
sulana virtaava
joki,
joka
tässä pakkasessa
hyhmässä,
osittain
jäässä.
🙂
Seison
joenvarressa,
kattelen
illassa
tätä
näkyä,
yksinään,
aivan
kuin
Eino Leinokin
selkäni takana
hiljaa,
samassa
asennossa,
aina vaan.
🙂
Hiljaista,
vain
lumi rutisee
jalkojeni
alla,
kun
kävelen
joenvartta.
🙂
Hilijainen hetki,
seison hetken paikallaan,
nautin tästä maisemasta,
Eino kanssa.
🙂
Tumma joki,
kaupungin valot,
kuu ja tähti,
vain Sie Rakas
puutut
tästä maisemasta.
🙂
Niin
joku kaunis ilta
seisotaan
yhdessä
Einon vieressä
ja
muistellaan
tätä
kirjoitusta.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂