Vaaramaisemat
eessäni,
talvinen
tuuli
tuntuu
poskipäillä,
maila käjessäni,
tämän talven
ensimmäinen kerta
lumigolfissa,
tätä olen odottanutkin,
mutten
niin paljon kuin
Sinnuu
Rakkaani!
🙂
Katselen
yli sajan metrin
päässä
liehuvaa lippua,
tunneko
pallon pitäisi lentää,
hymmyilen,
aattelen Sinnuu.
🙂
Pallo
lentää kaaressa,
muttei
lähellekkään
lipun suuntaan,
vaan
vasemmalle,
tupsahtaa
hankeen,
taas hymmyilen,
mietin,
että
onneksi et
Rakkaani
ollut näkemässä
tätä
hankilyöntiä.
🙂
Kävelen
oletettuun
pallon suuntaan,
ei kuulla punainen pallo
mistään
kohtaa
hangesta,
tulikohan
”lost ball”
taas
kerran,
hymmyilen,
miettien,
että
olisit nyt kanssani
etsimässä
palloa hangessa.
🙂
Löytyyhän
se lopultakin,
kaivan ja kaivan,
asetan pallon
ja
chippaan
kohti lippua,
liian lyhyt,
taas kerran,
onneksi et
ollut näkemässä
tätä
surkeaa chippiä.
hymmyilen.
🙂
Ihana aatella
kaikkea
samalla,
kun
talvituuli
huuhtoo
poskiani
tammikuisessa
sunnuntaissa.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂