Vaaramaisemat
eessäni,
talvinen
tuuli
tuntuu
poskipäillä,
maila käjessäni,
tämän talven
ensimmäinen kerta
lumigolfissa,
tätä olen odottanutkin,
mutten
niin paljon kuin
Sinnuu
Rakkaani!
Katselen
yli sajan metrin
päässä
liehuvaa lippua,
tunneko
pallon pitäisi lentää,
hymmyilen,
aattelen Sinnuu.
Pallo
lentää kaaressa,
muttei
lähellekkään
lipun suuntaan,
vaan
vasemmalle,
tupsahtaa
hankeen,
taas hymmyilen,
mietin,
että
onneksi et
Rakkaani
ollut näkemässä
tätä
hankilyöntiä.
Kävelen
oletettuun
pallon suuntaan,
ei kuulla punainen pallo
mistään
kohtaa
hangesta,
tulikohan
”lost ball”
taas
kerran,
hymmyilen,
miettien,
että
olisit nyt kanssani
etsimässä
palloa hangessa.
Löytyyhän
se lopultakin,
kaivan ja kaivan,
asetan pallon
ja
chippaan
kohti lippua,
liian lyhyt,
taas kerran,
onneksi et
ollut näkemässä
tätä
surkeaa chippiä.
hymmyilen.
Ihana aatella
kaikkea
samalla,
kun
talvituuli
huuhtoo
poskiani
tammikuisessa
sunnuntaissa.
RAKASTAN SINNUU MARI!