Rakas,
niinpä niin,
päivä kerrallaan,
kohti
Meijän päivää.
🙂
Ei sitä tiiä
oikein kukkaan,
milloin se onkaan,
mutta
joku kaunis päivä
muistellaan
tätäkin kirjoitusta,
että
olipas sekin typerä
kirjoitus
lokakuun lopussa
vuonna 2015,
muistatko?
🙂
Pakkasyö
eessä,
aamulla
tie taas
ihan jäässä,
ihme ettei
ole jo
karvalakki
täällä päässä.
🙂
On se
niin pimmeetä
aamulla ajella,
ettei näe mihinkään
tällainen likinäköinen
ajaja,
koita siinä
sitten pysyä tiellä.
🙂
Nyt mie meen
nukkumaan,
että olisi ees
silimät auki aamulla,
kun ajelen.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂