Lokakuu
saapui,
satteetkin
tulossa,
myrskykin.
🙂
Syvämessäni
myrskyää
rakkautesi,
ikäväkin
pauhaa
kuohuvan
kosken lailla.
🙂
Pimenevässä
illassa
torstain
katselen ulos,
aurinkokin
painunut
nukkumaan,
kohta vastapäisen
talon
valotkin sammuu,
niin miekin.
🙂
Pitkä päivä
takana,
aikaisin
läksin jo
ajeleen
Pohjois-Karjalaan,
hirvitti,
nimittäin
ajella pimmeessä,
kun hirvet
taas liikkeellä.
🙂
Hengissä
kuitenkin
selvisin,
tässä
täynnä rakkautta
Siulle
sanani nää
lausun:
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂