Rakas,

päivä taas

takana,

kiirusta,

juoksua,

pysähtymistä,

pellaamista,

auringosta nauttimista,

Sinnuu aattelemista,

kaipausta,

ikävää,

rakkautta,

hymyä,

mietiskelyä,

levähtelyä

ja

lopulta

rauhoittumista.

 Mutta Rakas,

ennen kuin mie

nukahan sikkeesti,

mietin

joka herran ilta,

että miltä

se sitten

tuntuukaan

nukahtaa viereesi,

herätä siitä aamulla

uuteen yhteiseen aamuun.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Niin

yksinkertainen,

monesti

silti

monimutkainen.

Rakastunut

syvän

ikkuisesti

ja

ain

iloinen

on,

ei koskaan

periksiantamaton.

Huomiseen

se

uskoa

ain

vallaa,

liekki

rakkauven

kun

syvämessä

pallaa.

Tunnetko

Siekin

nyt

lämmön

Meijän rakkauven,

on

siinä

liekki

ikkuinen,

sammumaton.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

oonkos

mie aatoksieni

kanssa

ihan oikeessa

näin Helluntaina?

Joku kaunis

Helluntaiaamu

saatkin

tosi tosi tosi

paljon

pusuja,

luppaan sen.

Niitä sitten

riittää

ihan koko kesäksi,

pitkälle syksyynkin.

Kuhan et vaan

sano sitten,

että nyt tälle naamalle

riittää noita pusuja.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Tuulessa,

kuuntelen

mitä tuuli

kuiskailee,

puut ympärillä

uhkaavasti

heiluilee.

Sanoista tuulen

selevää

en saa,

voisitko tuuli

sanasi

toistaa.

Miksi

raivoot,

myrskyät,

miksi

meitä kiusaat,

säikäytät.

Sanasi kuiskaa,

pois jo mee,

vie saje mukanas,

kesä tee.

Yhessä

Rakkaani

kanssa vielä

joskus sinua

kuunnellaan,

hiukset heiluen,

sitten,

suuvellaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

hyvä mieli,

valoa taas

syvämessä,

kun

rakkaus

raotti oveaan

taas kerran.

Ihana

tunne

rakastaa

ja

olla

rakastettu.

Nyt kun

luet tätä,

niin

tunnet samaa

omassa

syvämessäsi,

se on rakkautta.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Toivon kipinää,

iliman sitä,

ei ole

elämää.

Aina

jossain

on tie,

mikä onneenkin

joku kaunis päivä

vie.

Sitä tietä

vielä kanssasi

kuljen,

sen tiiän

joka ilta,

kun silimäni

suljen.

Huomisessa

tie

ihana tuo

outtaa

Meitä,

oikeesti

rakastuneita.

Rakas,

periksi

ei tännäänkään

Me anneta

ei,

huh hah hei!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Sinnuu kaipaan,

perrääsi haikaan.

Vedenpinnasta

kasvosi nään,

tuo se

iloa tähän

elämään.

Kuulisinpa

äänesi

tässä ja nyt,

olen niin

monta päivää

hilijaa sisimmässäin

itkenyt.

Kaipaus

joku kaunis aamu

kaikkoaa,

hymykin silloin

huulillein

takas irtoaa.

Päivää

niin outan

ihanaa tuota,

sen jäläkeen

en koskaan lähde

pois Siun luota.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

ikävä,

ikävä,

ikävä,

sitä kiellä

en,

oisko tännään

parempi päivä

kuin

eilinen.

Sinnuu

niin

ussein

täällä

aattelen,

sanojani

tänne

ikävissäin

kirjoittelen.

Ei nämä

viime päivät

mukavaa

luettavaa

oo,

mutta

minkäs teet,

kun

ikävä kourii

rintakuontaloo.

Jospa

loppuviikon

aurinko

hymyn hetkeksi

huulillein

taas tois,

niin silloin

iloisempi

ollakin vois.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

pussaillaan,

huulillamme

toisiamme

kosketellaan.

Tunnetko

hetkessä

tässä

rakkauven,

ainaisen,

ikkuisen?

Hetki

tää

on

Meijän

kahden vaan,

ainoastaan.

Ei kukkaan

hetkeämme

viijä

voi pois,

voi kunpa

Luoja

hetkemme

Meille

jo

suoda vois.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakastaa,

ei rakasta,

rakastaa…

Täällä mie

vaan nypin

lehtiä,

miettien,

kaipaillen,

ikävöiden,

yksin istuen.

Hilijaisuus

seuranain,

sunnuntai-illassain.

Koko päivän

iloisesti

lipputangossa

liehunut

siniristilippukin

laskettu alas

salosta,

laskostettuna

jossain

päivänsä tämän

päättää.

Kohta ilta

päätyy yöhön,

uni voittaa

Meijätkin,

uniin uusiin

matkataan,

kahestaan.

Aamulla

sitten herätään

hymyssäsuin,

sammaa unta

matkattiin,

kahestaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Lauantai,

tämäkin,

eletty kohta

pois,

paremminkin

päivä

mennä vois.

Parasta varmaan,

oli

päivä vappaa,

pallokin alkaa

vihdoin

totella lappaa.

Ei tullut

tännään

voittoa ei kunniaa,

paremmin

pelata niihin saa.

Jospa Siulla

parempi päivä

ois ollut siellä,

ei tarviisi näin

ikävää niellä.

Mutta Rakas,

katso vielä

taivaalle

lauantai-illassa,

näet miut

vilkuttamassa Siulle

auringonsillassa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

täällä mie

istun yksinäin,

syvän pieni

sylissäin.

Tyhjä paikka

vierelläin,

ihan vaan

tässä näin.

Ei kuulu

ääniä rakkauven,

ei kuiskauksia

kaipauksen.

Yökin

hilijaa hiipii,

ikävästä

syväntä riipii.

Mukavaa viikonloppua

Siulle toivotan,

penkilläin,

kun

Sinnuu outan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Harmaata,

pilivistä,

pelekkää sajetta

koko

himskatin

vappaapäivä.

Kengät

ja

sukat

ihan märkinä,

kun

kävin kiertään

kenttää,

mutta

kyllä siitä

 oli ilo

kaukana,

millaista siellä

pittäisi olla.

Syvämessänikin

ilo hiipii piiloon,

kun ikävä työntää

sitä siipiensä alle.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Pitkä päivä,

ikävä Sinnuu,

vieläköhän

Sie rakastat minnuu?

Sitä

ikävissäin

täällä mietin,

haaveissainkin

hetken kanssasi vietin.

Luetkohan

ennään

sivujasi näitä

Siun,

Olet

silti

elämäni

miun.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

kauan kauan

51 vuotta

sitten

ensimmäisen

kerran

näin

maailimaa.

Ei silloin

vielä

tiennyt

mihin tämä

maailima

johdattaa,

mihin

elämä

kuljettaa.

Pitkä

matka

on kuljettu

noista päivistä

tähän päivään,

hyviä ja huonoja

muistoja

taskussain,

mutta silti

olen onnellinen,

onnessain.

Mietin,

että vielä

toinen samanlainen

matka eessä päin,

Siun kanssasi.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

jokos

Sie ja mie

istuttaisiin

tänä kesänä

yhessä

jossain

maitolaiturilla

kahestaan

kattoen

maailimaa

iloisin silimin?

OOT RAKKAIN!

Rakas,

tätä mie nyt

kaipaisin.

Mennä

veneellä

kanssasi

tuohon saareen,

minne

ei

häly,

melu,

kiire

yllä.

Meillä

olisi seuranamme

vain toisemme,

sininen taivas,

lämmittävä aurinko,

saaren ympäröimä

vesi, laineet

liplatuksineen.

Tuuli

tuivertaisi

ihanasti,

lehdet koivupuiden

tuoksuisivat

ihanalle kesälle.

Tätä mie nyt kaipaisin

Siun ohella.

RAKASTAN SINNUU MARI!

 

Rakas,

pienet enkulitkin

toivottavat Siulle

HYVVÄÄ YÖTÄ!

Ihanan

päivän

Luoja

Äitienpäiväksi

soi,

iloa

Meille

muillekin

se

päivään

uuteen

toi.

Onneksi

olkoon,

ansainnut

kaiken

sen,

enemmänkin

Sie

oot,

mitä

tahansa

muut

siitä

sanokoot.

Lippu

sinivalkoinen

iloisesti

salossa

tuulessa

tuolla,

hulmuaa,

Sinnuu

tännään

se

ylväästi

juhlistaa.

Nauti

Rakkaani

päivästä

ihanasta

tästä,

on

se

osa

äidin,

Meijän

elämästä.

RAKASTAN SINNUU MARI!

 

Rakas,

Siulla varmaan

ihana päivä

takana.

Nyt unimatti

jo kutsuu

nukkumaan,

unia ihania

katsomaan.

Tuu mukkaan!

HYVVÄÄ YÖTÄ RAKKAANI!

Rakas,

täällä mie

kurkin

päivän päätteeksi.

Oli kesän

ensimmäinen

kisakin

ja

kuten arvaat,

persielleenhän

se meni.

Kyllä

se on vaan

niin,

että, kun

itseluottamus

viijään pois,

niin mikkäänhän

ei onnistu,

ei sitten millään.

Ainoa lohtu

tässä päivässä

on se,

että se on nyt

melkein ohi.

Onneksi niin.

RAKASTAN SINNUU MARI

JA

HYVVÄÄ YÖTÄ!

Rakas,

kuuletko soiton

rakkauven,

ikävän,

kaipauksen.

Sävelet

tuuleen

soitan,

ikävääni

voittaa näin

koitan.

Sävelet

kohta saapuu

sinne nuo,

tuuli tuo

ne Siun

luo.

Kuuntele

tarkkaan

säveliä noita,

ei rakkauttamme

mikkään ikinä

voita.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

kuuntele

ja

mieti,

miltä tuntuu,

kun tanssitaan

tämä kappale

ihan lähekkäin.

OOT RAKKAIN!

Kaukana,

tuolla jossain

hän on,

hetken viel,

saavuttamaton.

Laineet

sinnekkin

samalla lailla

liplattaa,

tuuli lämmin,

tuivertaa.

Saavu jo

venheeni

rannalle

tälle,

anna suunta

miun elämälle.

Vie miut

tuonne

tyynelle

ulapalle,

vilkutan

sieltä

rakkaimmalle.

Matkaan

yhteiseen

hänetkin

hakisin,

yhessä

onneen

matkustaisin.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

näätkö Sie

miut sieltä?

Täällä mie

outtelen Sinnuu

ihan jokkainen päivä.

HYVVÄÄ YÖTÄ RAKKAANI!