Kuka onkaan tuo,

makkarapaitainen mies,

joka hymysuin

Kajaanin katuja vaeltaa?

🙂

Kuka onkaan tuo,

makkarapaitainen mies,

jonka vihellys

hyvänolon mieleen suo?

🙂

Kuka onkaan tuo,

makkarapaitainen mies,

jonka katse kauas katselee,

jostain selevästi haaveilee?

🙂

Kuka onkaan tuo,

makkarapaitainen mies,

joka syvämessään tuntee sen,

aijon rakkauven?

🙂

Rakas, vain Sie tiiät!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Muuramen Shellillä

istun, kello on 11,

radiosta soi Suvi Teräsniskaa,

kahvia nautin, leipääkin.

🙂

Ovelle katselen,

sydämessäni toivoen,

että Siut siinä näkisin.

🙂

Sinä olet kaunis

hyrräilen,

itsekseni hymmyilen,

huomaan,

et vaan ovelle katselen.

🙂

Muutkin miut

nähdessään hymmyilee,

hulluksi kuvittelee,

kun joku silimät kii

yksinään ikkunapöydässä

hymmyilee.

🙂

Tässä hetkessä,

syyssunnuntaiaamuna,

Muuramen Shellillä,

sitä toivoo, sitä rukkoilee

hilijaa sisimmässään,

että saapuisit,

niin Siulle syvämestäni laulaisisin:

…Sinä olet kaunis, hento ja viaton…

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kuuntele tämä,

se on laulu

Siulle.

🙂

Sumussa

syksyn väreissä,

iliman mittään,

nämä poissa olevat päivät

kulkenut oon

kohti huomista,

hetkeä,

joka jonain päivänä

on

eessämme.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kalajoki,

pitkästä pitkästä aikaa,

suurin sesonki jo ohi,

silti ihmisiä riittää tännekin.

🙂

Ajelen kohti kenttää,

näissäkin maisemissa

tullut joku kerta

ajeltua.

🙂

Kalajoen hiekat

melkein soi

korvissani,

kuulen sen.

🙂

Syksyinen aamu,

usvaakin ilimassa,

onneksi ei saja,

muuten tulisi pitkä päivä

kentällä kissailemassa.

🙂

Vielä jos pelikään

ei kulje,

niin sitten pittää vaan

ihhailla näitä maisemia,

kangasmaastoja,

merta,

hiekkarantoja,

iliman Sinnuu.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Perjantai-ilta,

pitkä päivä takana,

liki 1000 km autolla,

kun

ensin aamusta aikaisin

Outokumpuun,

sieltä takaisin kottiin

ja

kohti mummulaa.

🙂

Äitini vierellä

muistelee aikoja,

jolloin

pienenä lapsena

vietettiin kesät mummulassa,

samat maisemat kohta

edessäin,

 40 vuodessa muuttuneet

aika lailla.

🙂

Katselen noita pihapuita,

mitä silloin aikanaan

olivat pieniä,

nyt aivan valtavia

ja

talon takana,

missä ennen juostiin

piilosta ja kilpaa,

ei enää voi edes kävellä,

kun risukot peittävät

nämä reitit.

🙂

Aika vierii,

huomaan sen,

muistot kuitenkin

kultaa mielen,

hetken pienen lapsen,

nyt

jo

aikuisen.

🙂

Saisinpa joskus

jakaa nämäkin maisemat

muistoineen kanssasi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Monta vuotta,

kirjoitellut,

outtanut,

kaivannut,

ikävöinyt,

rakastanut.

🙂

Monta samanlaista

vuotta

vielä eessä,

monta kertaa

silimätkin veessä,

ilosta, surusta,

itkusta, onnesta,

kaikesta.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Ihana ilta,

taivaskin sen ties,

iloinen mies,

auringonsilta.

🙂

Vihreät väylät,

värikkäät puut,

seurana

huumorisuut.

🙂

Juttu lentää,

niin muuttolinnut,

 kuin valkeat pallotkin,

olen taas kerran

innosta,

sekaisin.

🙂

Ilmakin lämpiää,

satteetkin hetkeksi pois,

ei tämän parempaa

illassa syyskuun

ollakaan vois.

🙂

Toki jos mietin

tarkemmin,

Siun kanssasi

iltaa syyskuun

mieluiten

viettäisin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Harmaa taivas,

pyyhkijät tekevät

tehtäväänsä,

uusi lasinpesuneste

puhdistaa samalla

tuulilasia,

joka täyttyy pisaroista

ehkä enemmän kuin

kertaakaan tänä syksynä.

🙂

Kylymä tuntuu

nivelissä,

kolottaa,

vanaha ku oon.

🙂

Äkkiä kottiin

suoraan töistä,

vällyjen alle,

nukahan siihen,

tiiän sen.

🙂

Menneehän se

ilta näinkin,

kun ei uskalla

ees kurkistaa

ikkunasta ulos,

ettei kylymä vaan

tartu katseen mukana.

🙂

Ei tälläista syksyä

toivo kukkaan,

paistaisi ees yhtenä

päivänä vielä aurinko

niin lämpimästi,

että

saisi vielä kerran

pellailla shortseissa.

🙂

Toiveajattelua,

Rakas,

tiiän sen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Uusi viikko,

alullaan.

🙂

Mitähän

tämä tuokaan

tullessaan,

sitä tiiä vielä en,

aina vaan haaveilen.

🙂

Silimät kiinni,

kauas taas kerran matkaan,

Siun luoksesi.

🙂

Kättäsi hipaisen,

hellästi kosketan,

tunnen ihosi pehmeyden.

🙂

Olen hetken lähelläsi,

taas kerran,

haaveissain.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Satteinen sunnuntai,

parvekkeen lasit

täynnä syksyn sajetta,

kylymyyttä,

tunnen sen

sisälle saakka.

🙂

Kylymyys

tullee

luihin, ytimiin,

syksy saapuu,

se on tunnustettava.

🙂

Pihalla

rapakot kasvavat,

puut menettävät

heikoimmin kiinni olevat

lehtensä sateiseen tuuleen.

🙂

Katson ikkunasta,

en halua mennä

tuonne märkään,

en halua,

että

syksy saavut jo nyt,

anna vielä joku viikko

meille aikaa

nauttia lämpimistä säistä,

pyyvän.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Aamulla

kattelin vuosi

sitten ottamiani

kuvia

Paltamon golfkentältä,

juuri sama päivä

9.9.

ja

taas täällä.

🙂

Orastava vesisaje,

pakko laittaa

sajevarjo auki,

olla sen alla

niin paljon

kuin vaan mahdollista

kentällä,

jalat jo nyt

märkänä.

🙂

Tästä tullee

mahtava päivä,

ainakin toivon niin,

toivottavasti on tarpeeksi

palloja mukana,

kun

tämä kenttä

niitä immee itteensä

aivan

uskomattoman paljon.

🙂

Hyvä peliseura,

huumori lentää

alusta asti,

leuat jo kippeenä

kaikesta.

🙂

Pelataan ensin

18-väylää,

ei satanut oikeastaan

lainkaan

ensimmäisen väylän jälkeen,

kannatti taas kerran

laittaa varjo auki

alusta alkaen,

se tepsii aina.

🙂

Ei malteta lopettaa,

pikaiset kahvit ja munkit,

pelataan

vielä 9-väylää lissää,

vaikka jaloissa ja selässä

tuntuu vihlontaa,

antaa tuntua vaan,

kun

tämä on niitä syksyn

viimeisiä kierroksia

täällä

yhdellä Suomen kauneimmista

kentistä.

🙂

Nyt reissu takana,

jalat ihan muussia,

mahtavaa mennä

tämän jälkeen saunomaan.

🙂

Suomen korispelikin

odottaa,

jännittää etukätteen,

miten

Susijengi pärjääkään,

vieraalla maalla,

iliman kotikatsomon tukkee.

🙂

Meinaatkohan Siekin jännittää?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Perjantai,

pitkä matka eessä,

Pohjois-Karjalaan,

taas kerran.

🙂

Tuttu reitti,

samat

mutkat, mäet,

samat huoltsikat,

samat naamat

aamulla

pitämässä

palaveriaan

Juuan ABC:llä.

🙂

Kurvaan pihhaan,

vastaanottokomitea

jo

oven lähellä

istumassa

tuoleillaan,

kohta varmaan

pittää jo alkaa

tervehtimmään.

🙂

Pikaiset kahvit,

juustocroissaint

siihen sekkaan,

matka jatkuu.

🙂

Eihän täällä

sajakkaan,

vaikka

ennusteet niin

antoivat ymmärtää.

🙂

Kuivalla tiellä

ajelen,

huomaan,

miten ruskan värit

alkavat maalata

tienvieripuita.

🙂

Syksy saapuu,

hilijalleen,

mutta

yhtä varmasti,

niin kuin on

joka syksy

tapana.

🙂

Huokaan,

olisin vielä

halunnut nauttia kesästä,

no sitten

ensi kesänä,

jokohan Siun kanssasi?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Vesisaje piiskaa

keittiön ikkunaa,

niin märkää,

kosteaa.

🙂

Syksy saapuu,

niin tietenkin,

mukaansa tuo,

satteetkin.

🙂

Kohta

puijenlehdet

vaihtaa väriään,

ennen kuin

riisuvat,

oksiaan.

🙂

Ruskan värit

joka paikan täyttää,

luonto kauneutensa

silloin Meille

näyttää.

🙂

Saispa nauttia

vielä hetken

kesästä tästä,

niin kuin

kanssasi,

elämästä.

🙂

Haetaan iloa

hetkistä näistä,

luonnosta,

kaikista värikkäistä.

🙂

Ollaan se

taivaalle lentävä

keltainen lehti,

matkaan se

ensimmäisenä

taas kerran ehti.

🙂

Lennetään

korkealle

kauaksi täältä,

aurinkoon,

pakoon sateiselta

säältä.

🙂

Hymmyillään,

hetkessä tässä,

syksyssä,

elämässä.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pieni hetki,

valonpilkahdus,

ei auringonsäje,

vaan

muutamat sanat,

hetki,

jota olen outtanut,

tosi paljon.

🙂

Nyt tiiän,

mistä hilijaisuus

johtuu,

ymmärrän,

täysin.

🙂

Elämä antaa

paljon,

mutta

myös toisinaan

ei voi ymmärtää

elämän

merkitystä,

ennen kuin kokee

itse sen.

🙂

Jokaiselle meistä

on annettu

tietty määrä

askelia

elämänpolulle,

tietämättä,

milloin

tulee polunpää

vastaan.

🙂

Pitäisi osata

nauttia jokaisesta

askeleesta,

olla kiitollinen siitä,

että vielä

jalka nousee,

näkee seuraavankin

mutkan,

mutta

eihän sitä osaa,

ennen kuin näkee,

että

toisen askeleet

loppuvat.

🙂

Ollaan kiitollisia siitä,

että

saamme vielä

kulkea näillä poluilla.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Olen vieläkin,

lähelläsi,

huomiseen saakka,

tunnetko oikeesti sen,

värreilevän rakkauven?

🙂

Siitä sen tunnistaa,

kun

hymy hiipii ittestään huulille,

iliman mittään syytä,

syvän pomppii ouvosti,

mutta

sen syy

Me tiietään,

eikös vaan?

🙂

Olisipa ihana

nyt illalla nähhä Siut

tuossa

merenrannassa,

yhessä katottaisiin

kauas ulapalle,

taivaanrantaan,

käsi käjessä,

lujasti puristaen,

että

pysyttäisiin

siinä juuri se hetki,

kun

aurinko hymmyilisi

päivälle tälle

viimeistä kertaa tännään.

🙂

Haave,

jonka toivoisin totteutuvan

vielä tännään.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Tunnetko taas,

olen ihan lähelläsi,

kilometrien päässä,

rakkaus tietää sen?

🙂

Minuutit

Meijät ennää

erottaa

juuri nyt,

melekein alakaa

syvän laukkaamaan,

kun

ajattelenkin.

🙂

Olen lähelläsi,

taas kerran,

hetken verran.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Susijengin

Fan-zonella

kävelen,

ympärilleni kattelen,

missä Siut kohtaisin,

kasvotusten näkisin.

🙂

Iloisia ilmeitä,

katukorista pellaavia

nuoria,

melkein näin itseni siellä

kirmaamassa pallon perään,

menisinkin,

jos vaan uskaltaisin.

🙂

Tekisi mieli

ottaa pallo kätteen,

pomputtaa,

tuntea taas

pallo kädessä,

hyppyheitto,

sukka heilumassa,

hymy korvissa.

🙂

Joku kaunis päivä

näin sitten yhdessä tehhäänkin

jossain,

missä on katukoriskenttä.

🙂

Pakkohan miun

on kokkeilla,

meen pieneen telttaan,

missä heitellään

pieniä korispalloja

tietyn ajan,

tietty pistemäärä

pitää saaja,

että voisi voittaa

stressipallon,

sitä tarvitsenkin.

🙂

Ekalla kerralla

ei onnistu,

periksi ei anneta,

niinpä,

stressipallo

käjessä kävelen

teltasta ulos,

palloa puristellen,

olisit saanut sen,

jos olisit ollut kanssani.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Voisinpa jakkaa

hetken tään

Siun kanssasi.

🙂

Kattottaisiin

Susijengin peliä

katsomossa,

Susijengipaijat päällä

molemmilla,

istuttaisiin käsi käjessä,

yhdessä ulvottaisiin,

kun

Lauri Markkanen

donkkaisi.

🙂

Huudettaisiin

äänemme kähheeksi,

suuveltaisiin,

kannustettaisiin Suomea,

oltaisiin

tässä hetkessä

Sie ja mie.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Syksy saapuu,

vaikkei niin

haluaisi aatellakkaan.

🙂

Satteet piiskaa

välillä vaakatasossa,

tuulee,

taivas aivan harmaana,

näkisi ees pilkahduksen

sinitaivasta, aurinkoo.

🙂

Saapuisit Siekin,

Oisit

sinitaivaani,

lämmittävä aurinkoni,

syksyni ruska,

hymyilevät kasvoni.

🙂

Sie Oisit mie.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

näin

meni

syyskuukin,

ootko muuten ajatellut

monesko syyskuu

tämä olikaan?

🙂

Aika mones,

eikös vaan?

🙂

Mutta

joku kaunis syyskuu

nähdään

ruskaa yhdessä

samoin silimin,

samoilta jaloilta,

samoissa paikoissa,

sitä mie outankin,

niin

varmaan Siekin?

🙂

Se onkin ihanaa,

kun tietää,

että

tuo kaikki

vielä

eessä päin.

🙂

Värikkäät

puusta pudonneet

lehdet

kahisevat

jalkojemme

alla,

käsi kädessä

kävelemme

pitkin syksyisiä

polkuja

alla syystuulen,

nautimme

jokaisesta yhteisestä

askeleesta

elämämme

loppuun saakka.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂