Pieniä hetkiä elämässä,

suuria ajatuksia sydämessä.

Elämän iloa,

jokapäiväistä hymyä,

unelmia, haaveita.

Paljon mahtuu

aina yhteen

pieneen päivään.

RAKASTAN SINNUU MARI!

 

Rakkaus,

ihana, aito

asia on,

niin tunnettu,

niin tuntematon.

Moni ei osaa,

aidosti rakastaa,

vaik kuinka

sen yrittää todistaa.

Aito rakkaus,

ikkuista on,

tunne suuri,

tunne ajaton.

Milloin

kaiken tuon

Siulle näyttää voin,

siitä joka hetki,

nytkin,

unelmoin.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Kello 4.30,

ulukona

aivan pimmeetä,

kylymääkin,

tunnen sen

tänne sisälle saakka.

Äkkiä kahvia,

jottain syötävää,

toinen silimä

vielä ihan kiinni.

Kohta lähdettävä

tien päälle,

mustan jään sekkaan,

tiiän jo sen,

kun muutama aste

vaan lämmintä.

Autonvalotkin

imeytyvät märkään

tien pintaan,

nyt mennään

jo pakkasen puolella.

Pohjois-Karjala

kutsuu,

auto vietävä

huollettavaksi,

samalla työreissulla.

Taas monta saattaa

köyhempänä ajelen

iltapäivästä takaisin,

onnellisena siitä,

että tiiän,

nyt voin ajella

Siun luokse

taas hyvillä mielin.

Olishan se ihanaa

ajella jo nyt viikonloppuna,

höh,

tänä iltana.

RAKASTAN SINNUU MARI!

 

 

Ajelen töihin,

harmaa taivas,

tuulenpuuskat

tiputtavat ruskan

maahan,

kohta nuokin puut

alastomina aamuisin

minua tervehtii.

Syksy tulee,

vääjämättä,

ajallaan.

Muutama aste

lämmintä,

tuulilasinpyyhkimet

hoitavat tehtäväänsä,

Radio Nova pauhaa

omaa musikkiaan.

Olen herännyt,

enpä olisi,

herräisin vasta

sitten kauniina päivänä,

kun Sie kävelet minnuu

ihanasti hymmyillen vastaan.

Rakas,

tuo valo miun

harmaaseen päivääni!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Et tiiä Rakas,

miten onkaan

ihana kirjoittaa,

aiheista,

jotka tulee

syvämestäsi.

Ihana kirjoittaa,

kun tiiän,

että

hymmyilet siellä,

kun luet näitä.

Ihana kirjoittaa,

hymy suupielessä,

syvän täynnä rakkautta

Sinnuun,

se on rakkautta.

Ihana kirjoittaa,

kun tietää sen,

että

joku kaunis päivä,

saan Siulta

maailiman parraan

hallauksen.

Ihana kirjoittaa,

antaa vaan mennä,

vaikkei nyt sanatkaan

mitenkään erityisesti lennä.

Ihana kirjoittaa,

kun tietää

olevansa maailman

rakastunein mies.

Ihana kirjoittaa,

Siulle!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Nyt, aina,

maailman ääriin.

Rakkautta,

sitä se on,

kun pysähtyy

miettimään,

tätä elämää.

Pienissä hetkissä,

voi nähdä kaikkea,

voi tuntea,

olevansa rakastettu,

voi tuntea,

rakkauven.

Tiiän Rakas,

nyt, aina,

maailman ääriin

saakka,

Olen Siun,

Olet syvämessäni,

aina.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Sydämeni valo,

ainiaan,

sydämeni lämpö,

ainiaan.

Lämmitä tietäni,

valaise polkuja elämän,

anna voimia

päiviin uusiin,

iltoihin elettyihin.

Pidä minnuu

kiinni kädestäni,

jokaisella askeleellani,

niin ylä-

kuin alamäissä.

Sydämeni valo,

rakkauteni,

rakasta minnuu

niin kuin

mie rakastan Sinnuu,

nyt, aina ja ikkuisesti.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

moni sanoo

olevansa

Kaksin, mutta

silti niin yksin.

Minä olen

yksin,

mutta

silti niin kaksin.

Moni ihmettelee

miksi olen yksin,

en ole en,

olen kaksin.

Joka aamu,

kun herään,

hymmyilet

syvämessäni

ihanaa hymyäsi

toivottaen huomenta.

Joka ilta,

kun luen iltarukouksen

ja kiitän päivästä,

ja muistan Sinuakin,

kuulen hyvää yötä

syvämessäni.

En ole yksin,

vaikka olen yksin,

olen kaksin,

kaikkialla missä

kuljenkin,

Olet matkassain,

syvämessäni.

RAKASTAN SINNUU MARI!

 

Kisapäivä eessä,

hyvä fiilis,

tuulilasi tosin

vähän jo veessä.

Paltamoon ajelen,

intoa täynnä,

jospa tännään

pärjäisi taas,

ei olisi mielikään

niin maas.

Kuhan ei kastuis,

tuullakin saa,

poskia kuumottaa.

Kisa hyvin

alkaa,

hymy huulilla,

melkein tässä

kohtaa hypin

tasajalkaa.

Kunnes

rantaväylät

koittaa,

Taivaan Isä

sajerumpua

taivaalla soittaa.

Ei totta

tämä olla

taas kerran voi,

tuulenpuuska

kaiken järveltä

saman miehen

päälle toi.

Satteenvarjokin

tiensä päähän pääs,

kaikki vaatteet

läpimärkänä,

koko ukko nääs.

Dejavu,

tiiän sen,

muistan kisan

alkukesän,

kesäkuisen.

Nyt litimärkänä

ja

kisasta hylättynä

kottiin ajelen,

ittekseen silti hymmyilen,

kun näin aattelen:

Paras pari

oltiin silti,

vaik meijät

hylättiin,

vaik,

oikeesti parhaiten,

rehellisesti pellailtiin.

RAKASTAN SINNUU MARI!

 

Viikko takana,

viikonloppu eessä,

kottiin töistä ajelen,

Sinnuu Rakas aattelen.

Saispa hetken,

kanssasi viettää,

hymysi nähhä,

naurusi kuulla

lähelläin,

olisit siinä

hetken sylissäin.

Saispa Sinnuu

hellästi koskettaa,

korviisi kuiskuttaa,

sanoja rakkauven,

sanoja syvämen.

Pienikin hetki,

se riittäisi,

nyt teen noin

syvämessäni.

RAKASTAN SINNUU MARI!

 

Suurin silimin

elämää kattelen,

niin kauas,

niin lähelle,

sinnekin päin

zoomailen.

Moni niin

suuri asia

pieneksi muuttuu,

eletty elämä,

kun peliin puuttuu.

Lasit nuo,

monta asiaa

kaukaakin

lähemmäksi tuo.

Saisitpa katsoa,

elämää yhdessä läpi

näiden lasien,

sammaa tunnetta,

kanssani tuntien.

Näkisit sieluni,

näkisit rakkauteni,

näkisit kaiken saman

mitä minä näen

juuri nyt.

Näen rakkauteni Sinnuun.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Monta kertaa

miettinyt oon,

elänkö,

uskonko kohtaloon?

Missä Siut

vihdoin kohtaisin,

missä Siut

syliini sulkisin?

Milloin Sinnuu

halata saisin,

milloin

Siulle suuvelman

antaisin?

Kysymyksiä

kumpuaa vaan,

huomista kohti

näin matkataan,

kaikki aikanaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Ruska maalaa

maisemaa,

hetkisen tästä

nauttia vielä saa.

Ilmat viilenee,

kesän viimeiset

lämmöt talvea kohti

syksyn myötä pakenee.

Tämän ajan

sateineen ja pimmeyksineen

vaihtaisin heti pois,

jos vaan niin tehdä vois.

Hetkeksi mielikin

masentuu,

kunnes taas vuosi

uudeksi vaihtuu.

Silloin taas tietää sen,

tuo kevät lämmön,

päivän aurinkoisen.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Maanantai-ilta,

viikko aluillaan,

väsyttää niin pirhanasti,

ilimako sen tekkee?

Nukahdin,

aamuunko jo

uuteen heräsin?

Näin luulin,

sitten telkusta

uutisen alkaneen kuulin.

Vanahaksiko

sitä jo tullee,

nukahtellee

kesken illan

kun näin,

varmaankin

vaan kun on

yksinäin?

Mitähän Siulle

kuuluu sinnepäin,

ethän sinä vaan

nukahtele näin?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Niin monta kertaa

mietin,

katsellessani

ikkunasta ulos,

että,

mitäkähän Sie

teetkään juuri nyt?

Kohtaakohan

Meijän ajatukset

samaan aikaan,

tuleeko ikävän puristus

rintaan samaan aikaan,

tuleeko kyynel silimäkulmaan?

Huokaatko samaan aikaan,

hymmyiletkö kenties juuri silloin,

kun iltaisin luen iltarukousta ja

muistan Sinnuu?

Niin usein ajattelen Sinnuu!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Lauantai-ilta,

aamupäivän kisa

takana,

pakko myöntää,

vähän hatuttaa,

vähän väsyttää.

Ajelen kohti

mummolaa,

missä vietin

kaikki kesäni

lapsuudessani.

Näitä teitä

olen kulkenut

niiiiiiiiin monta

kertaa aiemmin,

samat seudut,

vuojet vaan

muuttaneet maisemaa,

ettei enää tahdo tunnistaa.

Tämäkin väli

tuntui aina niin

pitkältä,

nyt se sujahtaa

omalla autolla

hetkessä,

hyvvää musiikkia

kuunnellen,

ruskaa ihhaillen.

Tuttu mummolan

mökki edessäin,

eletyt vuojet näkyy

seinissä, julkisivussa.

Muistan,

miten tässä

pihalla ennen aina

leikittiin,

eri pelejä pelattiin,

jalkapallon pomputtelua

sinnikkäästi opeteltiin.

Muistan papan

viemässä ruokaa

Pimulle, ajokoiralleen,

tuolla sen häkki oli.

Muistan miten

mummu koputti

ikkunaan,

kun tuhmia tehtiin.

Nuo pihan

ennen niin pieniä,

nyt korkeita ja uljaita.

Naapurissakaan

ei ennää kuulu

kanoje kotkotus,

ei kukon kiekautus.

Seison vielä hetken,

suljen silimäni,

olen eilisessä,

olen tässä hetkessä,

olen onnellinen,

että tiiän sen,

että joku kaunis päivä,

Sie ja mie seistään tässä

samassa paikassa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Perjantai-iltapäivä,

katselen ulos,

syysaurinko sinitaivaalla

hymmyilee,

niin miekin,

taas kerran.

Sinnuu aattelen,

kahvia maistelen,

jäljellä olevaa

työaikaa vastaan

taistelen.

Aika matelee,

tietenkin,

viikonloppu tulossa,

vihdoinkin.

Saispa vielä

nauraa kanssasi

hetken verran,

tännään,

ees yhen kerran.

Onnellinen silloin

oisin,

sydämeeni valosi

näin taas

toisin.

Saisko?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

iso maha,

paljon rahhaa,

ei pijä paikkaansa.

Iso maha

isompi  näläkä,

pittää paikkaansa.

Makkaramaha,

vielä isompi näläkä,

pittää myös paikkaansa.

Iso maha,

tietää helepommin,

onko maha vai

selekä kippee,

jos keskivartaloon koskee,

pittää paikkaansa.

Iso maha,

kovempi kurnimaan,

kokemusta on,

pittää paikkaansa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Elän,

unelmoin,

tässä hetkessä,

juuri nyt.

Rakastan,

enemmän kuin koskaan,

Sinnuu,

uskothan?

Anna miun

näyttää se Siulle,

anna miun

kertoa se Siulle,

joka päivä,

elämäni loppuun saakka.

Elän,

olen onnellinen,

onnellisempi kuin moni muu,

sillä Rakas,

miulla on Siun rakkautesi

aina matkassain,

syvämessäni,

tässä hetkessä.

RAKASTAN SINNUU MARI!

 

Kirjoitan,

sanojani tänne

taas ikuistan.

Sanoja rakkauven,

sanoja kaipuuven,

sanoja Sinnuu

rakastavan syvämen.

Moni sana

sanomatta jää,

kun ei ikävääsi

tänne kauas aina nää.

Sanat toiset

syvämen seinät

ikävän kyynelillä

kastelee,

sanat toiset

hellästi seinät

nuo hyväilee.

Ihanat naurusi aina

sylliini suljen,

niiden voimin,

päivästä toiseen

hymysuin elämääni

täällä kuljen.

Tiiät mitä tarkoitan,

tiiät miten nytkin

ikävääni karkoitan.

RAKASTAN SINNUU MARI!