Torstai-ilta,

pitkä ajomatka

takana,

monta maakuntaa

ohitettu,

sivutettu.

Matkalla

ihmettelin

eräiden

kiirettä

viettämään

pääsiäistä

pohojoseen.

Osalla

matka varmaan

jäi

Mikkelin kohdalle,

sinisten valojen

vilkkuessa

kiirekin

saa

eri merkityksen.

Suksiboksi

auton katolla

ei oikeuta

ajamaan

teillä

miten sattuu,

kuten

näkyy olevan

tapana

juhlapyhinä.

Ohitellaan

paikoissa,

joissa

ei varmaan

näe

eteensä,

tuleeko

mutkan takkaa

kettään.

Mietteliäin

mielin

kattelen,

vastakkaiselle

kaistalle,

missä siivotaan

kolariautojen jälkiä.

Onneksi

en ollut

osallisena,

siitä saan

kiittää

Taivaan Issää

taas kerran.

Mitä lähemmäksi

saavuin

Espoota,

hymyni leveni,

tiiät Rakas miksi.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Sinitaivasta,

vihdoinkin,

sitä juuri nyt,

niin paljon

kaipaankin.

Aurinkoinen

aamu

päivän pelastaa,

tiiän sen,

ihana Sinnuu rakastaa.

Pakkanenkin

saapunut

yön aikaan,

liittyykö

tämäkin kevään

taikaan.

Räystäiden

tippuva vesi

kevvään merkki on,

kohta pihakin tuo,

sula, lumeton.

Ihana aatella

tulevia kevväitä,

kun yhdessä

syödään jossain

retkellä

kevvään evväitä.

Aatokset

jo

noihin hetkiin

karkaa,

voi minnuu parkaa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Kevät tullee,

tiiän sen,

vaikka

nytkin

valkoinen lumi

täyttää

maiseman

niin valkoisen,

niin talvisen.

Lunta sattaa,

aina lissää vaan,

mutta

huomisessa

kevät tekkee

tuloaan.

Lumisatteessa

kottiin

ajelen,

pyyhkijänsulkia

matkan

katselen.

Uusi lumi,

vanhan surma

uskotaan,

kuukauven päästä

kentälläkin

jo

nautitaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Maanantaipäivä,

vesisaje piiskaa

parvekkeen laseja,

on

piiskannut

ihan koko päivän.

Vaakatasossa

tullee vettä,

mutta

niin saa tullakin,

että

nuo lumet

lähtisi sulamaan.

Eihän tosin

noita lumimääriä

sulata

tällaiset

päivän satteet,

nyt tarvitaa

monta päivää.

Anna Taivaan Isä

tulla

vaan,

monta päivää,

kyyneleitäsi.

En tiiä

mitä siellä

ylhäällä itket

ja

miksi

olet surullinen,

mutta

kyyneleesi

sulattaa

meijän lumet,

saa kevvään etteenpäin,

ei varmaan etelässäkään

pöllyy niin paljon,

kerran satteesta

on hyötyä.

Kesällä

oot sitten iloisella

päällä siellä ylyhäällä,

niinhän?

Marikin toivoo ihan sammaa!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Elämänpolku,

joskus

kapeakin

niin,

ei

armoakaan

aina

anna,

astut sivuun,

ei silloin enää

jalkasi

kanna.

Jokaiselle

annetaan

polku omansa,

määrämittainen,

polku elämän tuo,

ainutlaatuinen.

Toiset

polulta

sivuunkin

poikkeaa,

ilman,

että sitä,

oikeasti

haluaa.

Voi kun

voisin

jo

oman polkuni

kanssasi askeltaa,

nauttia elämästä,

Sinnuu lähelläsi rakastaa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Lauantai-ilta,

telkkaa

kattelen,

sohovalla

makkoilen.

Mietin,

miten

Sie vietät

siellä

kaukana

ommaa

lauantai-iltaasi.

Olisitpa

tässä

miun kanssani,

ajatuksissani

ootkin,

ihan lähellä,

kainalossa,

iholla,

paijaamassa.

Noita

hetkiä

olen

niin monta

kertaa

unelmoinut,

haaveillut,

kaipaillut,

odottanut,

mutta

Rakas,

joku kaunis päivä

kaikki

nuo onkin totta.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Pieni hetki,

perjantaissa,

rakkautta,

ikävää

täynnä.

Aistin

sen,

ikävän, kaipauksen,

ikkuisen

rakkauven.

Hymmyilevät

huulet,

kevvään

tuulet,

hetken

myöskin

täytti,

rakkaus

ainutlaatuinen

taas

kerran

voimansa

näytti.

Ei

unoheta

toisiamme,

ei

kadoteta

rakkauttamme,

koskaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Huhtikuun

alku,

tuulinen sää,

aamuinen auringonpaiste

muisto vaan.

Lenkillä

pitkästä aikaa,

talviset kävelytiet

sulaneet,

hiekka täyttää

jalkakäytävät,

polanteita

vielä

metsänreunassa

kohdissa,

minne

ei

aurinko

säteitään

saa.

Hento

vesisade,

rännäksi

muuttumassa.

Joenrannassa

pysähdyn

katselemaan

ja

kuuntelemaan

kevään merkkejä,

joutsenia.

Useita kymmeniä

joutsenpariskuntia

saapunut

sulaan jokeen,

lisää

saapuu iloisin

äänin.

Mietin,

minnekkähän

nuokin

tästä

matkaansa

jatkavat?

Haluaisin

olla

joutsen,

Siun parisi.

Lennettäisiin

jonnekkin

kauas

kahdestaan,

jo

tännään.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Pitkä päivä

takana,

Pohjois-Karjalan

tiet

tuli

ajeltua.

Näki samalla

kevään

kaksi

puolta,

auringonpaisteen

ja

vesisatteen.

Muuttolinnutkin

taivaalla

muistutti

kevvään tulosta

aivan kuin

myös

pelloille

saapuneet

kesänvieraat.

On se jännä

miten

mieli kirkastuu

heti,

kun

ajelee satteesta

auringonpaisteeseen

ja

valloon.

Siinä hymy

hiipii huulille,

ajatukset,

unelmat, haaveet

saavat

aivan toisen

valon,

niin tännäänkin.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Ilima

lämpenee,

tuuli tuo

kevvään

mukanaan,

linnutkin virittelevät

laulujaan.

Vesi tippuu

loronaan

räystäiltä,

tiet  sulavat,

tuuli haihduttaa

lunta,

vihdoinkin.

Asteitakin 8,

ennätys

näillä levveysasteilla,

melekein kuin

kesäyönä.

Mahtavaa,

lumet lähtee

melekein silimissä

haihtumalla,

tosin

niitä riittää

vielä kuukaudeksi,

huokaan.

Onhan se ihanaa,

päästä erroon

talavesta,

nauttia

uuvesta kevväästä

ja

sen jälkeen

kesästä.

Onhan se niin ihanaa!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Maanantai,

uusi viikko alullaan,

kesä taas yhden päivän

lähempänä.

Pakkasyö

takana,

kuivat tiet,

aurinkokin

jossain pilivien

takana

hymyilee,

tunnen sen.

Huhtikuu

ensimmäisellä

viikollaan,

pääsiäiseenkin

vaan

tovi

aikaa.

Miten tässä

hetkessä

ennää

pyssyy

mukana?

Rakas,

kerro Sie!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

Vappuaatto,

Siulla

vielä korvissasi

Adelen laulut,

miulla

Siun äänesi.

Aattoilta,

jääkiekkoa

kattelen,

Sinnuu aattelen.

Mietin,

milloinkahan

onkaan

ensimmäinen Vappu,

minkä saan

viettää kanssasi?

No,

se on huomisessa,

niin kuin kaikki

muukin ihanuus.

Hauskaa Vappua Rakas!

RAKASTAN SINNUU MARI!

Katson

syvälle silimiisi,

lausun

kolome sannaa,

hymmyilet.

Silimäsi

vastaavat,

huulesi

kuiskaavat

samat sanat,

kaikki

ympärillä oleva

katoaa,

vain

Sie ja mie

tässä hetkessä,

yhtenäisenä,

kahestaan.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Kuiskaus,

intuition,

korvassasi,

hyvväilee,

hellii,

ihania sanoja

kuiskii,

rakkauvesta

huiskii.

Tunnet

sen,

hymmyilet,

on

se

seuraus

kuiskauksen.

Ihanat

naurutkin

seuraa

taas

tännään

Meitä,

toisiimme

niin

rakastuneita.

Ihana

kohta

nukahtaa,

kun

tietää,

että

on

olemassa

joku,

joka minnuukin

rakastaa.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Vappukin

jo

kolokuttaa

oven takana.

Ihan sama,

normi viikonloppu

tuo

kuitenkin on.

Olipas

se

päivä tämäkin.

Ensin päivä

Pohojos-Karjalassa,

sieltä

kiireellä

kottiin

ja

suoraan

talakoisiin

kentälle.

Rehellisesti

voin

sannoo,

että

oon tullut

vanahaksi,

kun

olen

niin poikki

illalla.

Voimat

vaan

hävisi

jokkaisesta

piilolihaksestakin.

Onneksi

tuo

sauna

on

keksitty.

Hetki

lämpöö

ihan

hilijaa

istuessa,

kyllä uni maittaa.

Entäs Siun päiväsi?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Kevättä,

tosiaankin.

Pohjois-Karjalassa,

18 astetta

lämmintä,

ihanan lämmintä.

Kohta

Meillekin

suodaan

nämä lämmöt,

tunnen,

miten

kesä kolkuttelee

oven

takana.

Ihana aatella,

että

jonkun viikon päästä

shortsit

jalassa

tallustan

pitkin

maita ja mantuja.

Vielä hetken

pittää

jaksaa,

niin sitten.

Ihana

aatella

sitäkin,

että

hetken

päästä kävelen

sinitaivaan alla

Siun kanssasi

käsi käessä.

Niin niin

Rakas,

joku kaunis päivä.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Pienet asiat,

ussein unohtuu,

kunnes

nekin

mieleen

joku päivä

muistuu.

Silloin

sen

ymmärtää,

mitä on

elää,

rakastaa.

Hymyn

niistäkin

huulilleen

saa,

melkein

naurattaa.

Elämä

on

ihmeellistä

niin,

vaivun taas

unelmiin, haaveisiin.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Aika,

et voi pittää

sitä käsissäsi,

et voi sitä koskettaa,

et nähhääkään.

Se vaan vierii,

aina samalla vauhdilla,

välittämättä siitä,

mitä ympärillä tapahtuu.

Joskus tuntuu,

että

se mennee liian nopeaan,

joskus taas

liian hittaasti,

vaikka aina

sekunti on saman pituinen.

Aika näkkyy meissä,

me taas emme ajassa,

koska se on ääretön

ja

jää tänne

meijän jälkeenkin.

Nytkin

ollaan lähempänä

kessää,

aika vierii,

menis noppeempaa,

toivon.

Halluisin

jo,

että

luonto herräisi

kukoistukseen,

vihreyteen,

tulisi lämmintä,

tarkenisi.

On se vaan

ihmeellinen asia

tuo aika,

niin kuin rakkauskin,

Meijän rakkautemme.

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

tännään on sitten

avattu

kevvään

golfinpelluu

kentällä,

muttei

kotikentällä.

Piti ajella

sataviisikymmentäkilometriä

sivunsa,

ennen kuin

sai nauttia

pitkän talaven jäläkeen

pelluusta

virallisesti avatulla kentällä.

Olihan se mahtavaa

välillä

huomata,

että

on sitä surkee,

vieläkin.

Mutta

onneksi

hymykin

oli mukana

huulilla,

kun

mie aattelin Sinnuu.

Silimätkin

jo

luppasee kunnolla,

kun

taisi saaja samalla

happimyrkytyksen.

Entä siellä?

RAKASTAN SINNUU MARI!

Rakas,

viikonloppu

eessä,

olisipa

ihanat ilimat,

saisi nauttia

ees vähäsen

auringonpaisteesta.

Ei haittaa

pienet yöpakkaset,

aamulla sitten

vähän huurretta

maassa,

mutta pian

sekin häviää,

kun ilima lämpenee.

Olisihan se niin

ihanaa

kävellä aamusta

Siun kanssasi

opitkin joenrantoja

aamupakkasessa,

nähdä miten joki

on pienessä riitteessä,

voisi siinä katella hetkisen,

ottaa Sinnuu käestä kiinni,

halata ja suuvella,

olisihan se ihan taivaallista.

Sitten joku  kaunis aamu

me tehhäänkin noin

vai mitä Rakkaani?

RAKASTAN SINNUU MARI!