Kaipaan,

paljon,

tässä ja nyt,

Sinnuu Rakas.

🙂

Sinnuu paljon

aattelen,

enemmän kuin koskaan,

kyynel poskellain,

tässä näin.

🙂

Mitä Sie siellä

mietitkään,

ajatteletko ennään

koskaan hetkiä yhteisiä,

nauruja iloisia,

pirityksiä harmaan päivän?

🙂

Toivottavasti.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pienikin sana,

muutaman sanan viesti,

ajatus toisesta,

merkitsee paljon,

antaa voimia,

uskoa huomiseen,

rakkauteen.

🙂

Hilijaisuus

taas

tappaa

kiduttamalla,

kuihduttamalla

kaiken sen,

mikä on olemassa.

🙂

Kumman Rakas Sie valitset?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Suuria tunteita,

uuven viikon alussa,

jokainen päivä,

jokainen hetki.

🙂

Tunnetko sammoin,

tunnetko ikävän,

tunnetko vielä unelman,

outtavan Meitä huomisessa,

toteutuakseen

joku kaunis päivä?

🙂

Hiljennä hetkeksi,

sulje silimäsi,

ole hetki kanssani,

tässä ja nyt.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

täällä mie mietin,

lukkeeko näitä sivuja

ennää kukkaan?

🙂

Kirjoittelenko

vaan ihan ittekseni

vai

luetko Sie

tai

joku muu

satunnainen lukija

mitä

joka päivä

tänne syvämestäni rustailen?

🙂

Tuntuu hassulta

kirjoitella

ihan ittekseen,

tuntee ittensä

ihan hulluksi,

mutta

eipä taija olla

ihan ensimmäinen kerta,

kun

tuntee

ittensä hulluksi,

liekköhän

meijän suvussa

muitakin?

🙂

Mitäkähän

Siulle kuuluu?

🙂

Sitä mietin

juuri tässä ja nyt.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Hymmyile Rakas,

hymmyile,

elä anna maailman

muuttaa

sitä,

mikä asuu huulillasi.

🙂

Hymmyile Rakas,

ihanaa hymyäsi,

anna

tämän hetken

tuntea

ihana hymysi,

tännäänkin,

vaikka

tuntuu,

että

paha maailima

saa valtansa.

🙂

Kyynel tipahtaa

poskelle,

kun

ajattelen heitä,

jotka eivät tienneet

Turun torille saapuessaan

mitä päivä tuokaan tullessaan.

🙂

Ollaan onnellisia siitä,

että

emme olleet Turussa

ja

Meillä on toisemme!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Perjantai,

taas kerran

pitkä viikko takana,

aika levähtää

tai

sitten ei.

🙂

Peukkuja

tarviisin,

enemmän kuin koskaan,

halejakin.

🙂

Kerron sitten miksi

niin tarviisin,

kuulet sen,

jälkeen viikonlopun

pelitäyteisen.

🙂

Tässä nytkin

huokailen,

Sinnuu kaipailen,

enemmän kuin koskaan.

🙂

En tiiä mitä

Sie siellä teet,

mitä tunnet,

minne meet,

mielellään sen kuulisin,

niin luulisin.

🙂

Pienetkin sanat,

tekevät toisen päivän,

elämän onnellisemmaksi.

🙂

Rikkomalla hilijaisuuden muurin,

teet ainakin yhden ihmisen onnelliseksi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Tätä

mie

toivoisin niin,

että

saisin

antaa vauhtia

Siulle

elämän pyörteisiin.

🙂

Saisin

Sinnuu

joka päivä

keinuttaa,

halittaa, pusittaa.

🙂

Joka aamu

viereltäsi

uuteen aamuun

onnellisena

herräisin,

onnenkyyneleitä

poskeltain

samalla

kerräisin.

🙂

Loppuelämäni

kanssasi

viettää

saisin,

Sinnuu

enemmän kuin koskaan

loppuikäni

rakastasin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Huhuu!

Mitä Siulle kuuluu,

kukku luuruu?

🙂

Pitkä hilijaisuus,

jatkuu vaan,

Rakas,

milloin kuullaan?

🙂

Sivut Siun

kertoo vaan

nykyisin pelkästään

ikävästä,

kun

niiden pitäisi

kertoa

ilosta, rakkauvesta.

🙂

Millä

Me saataisiin

näille sivuille

takaisin se

ilo, hymy, nauru,

kaikki se,

mikä kuuluu

oikeaan rakkauteen?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Aikainen aamu,

taas kerran,

matkalla Pohjois-Karjalaan.

🙂

Ajelen

aamukosteisella tiellä,

ei kettään muuta

tähän aikaan liikenteessä.

🙂

Ajatukset karkaavat

aivan muuhun kuin

autolla ajeluun.

🙂

Matkaan

ajatuksissain

sinne viereesi,

nukut vielä,

aivan kuin enkeli.

🙂

Tuleen aivan lähellesi,

kylykeesi kiinni,

rutistan itteni

Sinnuu vasten,

olen siinä lähelläsi.

🙂

Tunnen miten

hengität rauhallisesti,

nukut ihanasti,

varmaan näet

hyvvää untakin,

Meistäkö?

🙂

Ohos,

olen jo täällä asti,

vaikka

äsken olin siellä

selkäsi takana,

lähelläsi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Tunnetko,

miten joku täällä

kaukana ikävöi Sinnuu?

🙂

Tunnetko,

miten joku täällä

kaukana outtaa Sinnuu?

🙂

Tunnetko,

miten joku täällä

kaukana miettii Sinnuu?

🙂

Rakas,

tunnetko?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kesäsunnuntai,

kisasunnuntai,

ilimassa

odotusta,

perhosia vattassa,

tännään peli sujjuu,

ihan sellainen tunne,

taas kerran.

🙂

Pääsystä

Suomen finaaliin

taistellaan,

parikilpailu,

nyt pittää onnistua

molempien nappiin,

niin

kevväällä päästään

finnaaliin.

🙂

Vettä sattaa,

tihhuuttaa,

miljoonakertaa

katsottu sadetutkia

miten satteet kulukee

Pohjois-Karjalan yli,

kun

kissaillaan Nurmeksessa.

🙂

Ei näytä hyvältä

matkalla Nurmekseen,

vettää tullee,

pilivetkin mennee

taivaalla

tuhatta ja sattaa,

harmaina, tummina,

ei näy sinitaivasta.

🙂

Kisa alkaa,

satteenvarjon alla

pittää kulukea

väylää pitkin,

ei tuo kamala tuulikaan

hyvvää tee paljaille säärille,

kun shortsit aamulla

jalakaan laitoin.

🙂

On siinä säärikarvat

ihimeissään,

tässä tuulessa,

kun

yhtäkkiä

tuuleekin vaakatasossa

ja

joka paikka

ihan märkänä.

🙂

Voi perskuta ralleen,

ei tännään

tällaisia satteita pitänyt

tulla.

🙂

Onneksi

jo tuolla

Pielisen toisella puolella

näkkyy sinitaivastakin,

aurinkoakin.

🙂

Jospa se tästä

tämäkin päivä kirkastuisi

ja

peli kulkisi,

toivotaan.

🙂

Ensimmäiset väylät,

taistelua,

periksi ei anneta,

oikeastaan tämä sujjuu

tosi hyvin,

yksi eagelikin,

ensimmäinen tälle kesälle,

jippii,

hymy irtoo kasvoille,

pitkästä aikaa.

🙂

Lopulta ennää

pari viimeistä väylää,

ennää ei saa repsahtaa,

ollaan kisan kärjessä,

jos

saajaan kaksi viimeistä väylää

pelattua paariin,

ei baariin sentään.

🙂

Hyvin mennee

tuuli painaa viimeisiä

lyöntejä,

meinaa viijä mennessään,,

onneksi antaa loppumetreillä periksi,

sieltähän ne paarit tuli,

ei meille,

vaan palloille.

🙂

Hyvä mieli,

lakkaatit ja palkinnot

jaetaan,

viimeiseen asti pittää outella,

että

voittajat palkitaan,

niinhän siinä kävi,

että

Parriisin matkan karsintaan

selevittiin,

tiesin sen jo aamulla.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kaikki

meistä tietää,

miltä tuntuukaan

rakastava syvän

rinnassa,

silloinkin

kun

ikävästä on tunteet

pinnassa.

🙂

Silloinkin,

kun

tekisi mieli

huutaa

kovvaan

ääneen

rakkaimpansa

nimeä,

niin lujjaa,

että

se kuuluisi

toiselle puolelle

Suomee.

🙂

Jokkainen

meistä tietää,

miltä tuntuu,

kun

syvämen lyönnit

hiljenee,

ei jaksa ennää

taistella

koko aikaa

sitä ikävää vastaan,

mikä

aamusta jo ilkkuu,

kun

silimänsä

uuteen aamuun

aukaisee.

🙂

Sitä vaan

antaa periksi,

itkee sissäänpäin,

iliman ulkoisia kyyneleitä,

ikävän kyyneleet

valluu

sisälle syvämeen.

🙂

Varmaan meistä jokainen

tietää tunteen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Taas yksi

työviikko takana,

ei hiiskahdustakaan

Siusta,

Siulla varmaan syysi.

🙂

Sitten kun

nämä sivut hiljenee,

ei miusta ole enää

mittää jäljellä,

pelkkä muisto vaan.

🙂

Siitä tiiät sen,

on ikävä, kapuu vienyt

viimeisetkin voimat

aikanaan vahvan syvämen.

🙂

Vielä

jaksan tovin

näillä voimillani

kirjoittaa,

hetkiä elämän

tänne sivuillesi

ikuistaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Suukkoja,

Siulle antaisin,

sylissäni Sinnuu

kantaisin,

illassa torstain

rakastasin.

🙂

Nyt vaan

unelmoin,

haaveilen,

kanssasi

unelmissain

suutelen,

hallailen.

🙂

Kaukaisia

haaveita vaan,

mutta silti,

ne saa

miut jaksamaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pienet asiat,

syvämessä,

jokaisessa päivässä,

elämässä,

huomataanko

Me niitä

kaiken kiireen

keskellä,

ei niin.

🙂

Pieni

valonpilke

pimeässä

luo uskoa

siihen,

että

huomisessa

aurinko valaisee

päivän,

mielen,

syvämen.

🙂

Pieni hymy

vastaantulevan huulilla

kertoo sen,

että

hymy aina hymyn saa,

vaikka

pienenkin.

🙂

Pieni kiitos,

pieni ole hyvä,

pieni hipaisu,

pieni suudelma,

niin,

pienistä koostuu

jotain suurta,

odottamatonta,

ainutlaatuista,

uskomatonta.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Väsynyt sisältä,

syvämestä,

mistä voimia

ammentaisin,

mistä hymyä huulilleni

taas saisin?

🙂

Et sitä päälle

päin nää,

ikävä kun nakertaa,

se syväntä nipistää.

🙂

Hymy ennen korvissa,

nyt

jossain syvällä,

piilossa.

🙂

Silimätkin

ennen pitkää

näin

väsähtää,

ei jaksa,

pinnistää.

🙂

Kuka miut

nostaa taas

jaloilleen,

kerro Rakas Sie

niin sen teen?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Muutamalla sanalla,

jopa yhdelläkin,

uskomaton voima,

elämässä,

rakkauvessa.

🙂

Sie tiiät sen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Menetänkö,

otteen,

tähän päivään,

huomiseen,

sitä

tiiä en,

niin ajattelen.

🙂

Mistä

kiinni tarraisin,

miten vastaan

harraisin,

sitä

tiiä en,

niin ajattelen.

🙂

Minne hymyn

huuliltani

kadotin,

miten syvämeni

rakastavan

kylmetin,

sitä

tiiä en,

niin ajattelen.

🙂

Tulisitko vastaan

polullani elämän,

veisit pois

ajatuksen tämän?

🙂

Sitä tiiä en,

niin ajattelen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Herräilen,

kisapäivä,

vettä tullee kuin

Esterin *piip*.

🙂

Niin tietenkin,

tuonne pittää

muutaman tunnin

päästä

kammeta ittensä.

🙂

Jalat märkänä

saa

kävellä koko päivän,

varjon alla,

kunnes pittää

mennä pätkäisemmään,

kyllä siinä mielikuvitusta

vaajitaan,

uskotko?

🙂

Kukapa hullu

se nyt lähtisi

melkein viideksi tunniksi

itteään kiusaamaan

satteeseen,

kaikki paikat ihan märkänä,

ihan vaan pellaamisesta.

🙂

Hellittäisi

nyt ees hetkeksi

tuo saje,

kyllä minä nyt

tässä tilanteessa

antaisin mitä vaan,

että näkisin auringonpaisteen

sinitaivaalta,

mutta

näinhän se mennee,

että

edellisenä iltana

shortsit+t-paita

päällä pellailtiin

vielä ilta yhdeksän aikaan

ja

nyt pitkät kalsarit

elokuussa

lämmittämässä

ihan likimärkiä

jalkoja,

on tämäkin hullun hommaa,

mutta

enhän mie muuten

olisikaan mie.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Eloperjantai,

työviikko takana,

väsyttäisi,

mutten anna sen

voittaa minnuu.

🙂

Jaksaa, jaksaa

mieli sannoo,

vaikka

jalat ja käjet

tullee

hiukan perässä

ajatusta.

🙂

Varmaan ihan

normaalia

tässä iässä,

aivot käskee,

eikä vähhään aikaan

tapahdu mittään.

🙂

Rakas,

tiiät sitten,

kun

Oot samassa iässä.

🙂

Vanahuus

ei tuu yksinään

sanotaan,

no ei näy tulevan,

kun

sormetkin jäykistyy

kun

tässä kirjoittellee,

tässä vaan toisin päin,

että

ajatus tullee perässä,

vaikka

sormet jäykistyy.

🙂

Mutta silti

joka päivä

nämäkin sormet

kirjoittellee Siulle

rakkauvesta.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂