Rakas,

enhän mie

nää Sinnuu,

enhän mie

kuulekkaan,

mutta

elä ikinä ees

luulekkaan,

etten

mie rakastaisi Sinnuu.

🙂

Kuljet

kanssani

minne

ikinä

meen,

olet ajatuksissain

ikinä

mitä

teen.

🙂

Syvänkin

rakkauven

veren

sisälläni

kierrättää,

vaikken

sitä

nää.

🙂

Tunnetko

nyt

kaukana

siel,

miten kuljetaan

joka hetki

silti

rakkauven

tiel.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sunnuntai,

ilta

kääntyy

yöhön,

väsyttää,

mieli juoksee

jo

huomiseen

työhön.

🙂

Päivästä

tästä

ei

kerrottavaa,

harmaus, pimmeys

masentaa.

🙂

Lumetkin

kaikki

satteet

mukanaan

vei,

valoisuus

sekin

heilutti kättä

ja

sano

vaan

hei.

🙂

Miksi

talavi

ei

jo

tulla

saa,

olisi

ees

valoisaa

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Hienosti

sanottu,

kertakaikkiaan,

nyt ja ainiaan.

🙂

Sanottu

sana

elämään jää,

oli se

sitten

kivaa,

ikävää.

🙂

Menetetty

hetki

mennyt jo,

ei sitä

elää

enään voi.

🙂

Aikakin

mennee

menojaan,

ei sitä ikinä

kiinni saa.

🙂

Huomista

et

ellää

etukäteen voi,

vaikka kuinka

unelmoi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

pitkä

odotus

palkitaan,

niinhän

sitä

aina

sanotaan.

🙂

Huomisessa

Siekin

oot,

tiijän

sen,

vaikka

pitkä aika

on

tämän

odotuksen.

🙂

Silti

joka päivä

lähemmäs

tuota hetkeä

kuljetaan,

kunnes

toisemme sitten

sylihimme

suljetaan.

🙂

Silti

ihana

hetkeämme

on

odottaa,

ei rakkauttamme

milloinkaan

voi

kadottaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Joskus

sitä miettii

illan hämärissä,

että

miten kauan

pittääkään

yksin

katella

tähtiä taivaan

sanomatta sanaakaan?

🙂

Ei näy

tähdenlentoa,

ei kuutakaan,

kelle kertoisi,

että

nyt tarviisin

olkapään,

mihin nojata,

missä olla vaan,

sanomatta

sanaakaan.

🙂

Siinä hetkessä

sitä

hilijaa

nyyhkäisee,

poskelle valuneen

kyyneleen

pois pyyhkäisee,

sanomatta sanaakaan.

🙂

Ken

tietää

tunteen,

mistä nyt

kirjoitan,

ymmärtää,

miltä tuntuu

istua pimeässä

marraskuun illassa

ihan yksin

sanomatta sanaakaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

talavi

tekkee takapakkia,

vesisaje

piiskaa tuulilasiin,

joka paikka

ihan märkänä,

kohta jäässä.

🙂

Lumi pakenee

pimeässä,

loska

kastelee jalat,

vihmova tuuli

tuo sajepisarat

silmälaseihin,

kohta

en näe

tätä pimmeyttäkään.

🙂

Tuo

Sie

nyt valloo

päiviini,

vallaise

syväntäni

rakkauvellasi,

tarviin sitä.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

onko se

ennään

oikein,

että

joka ilta

itku kurkussa

kirjoittelen,

kun

on vaan

niin

kamala ikävä?

🙂

Pittäiskö

vaan

kerran viikossa

kirjoittaa

viikko täyteen

niin

ei tarviisi

joka ilta

itkeä?

🙂

En mie

tiiä

mikä olisi

oikein,

kerro Sie?

🙂

Jospa

tehtäisiinkin

nyt

niinpäin,

että

Sie kirjoitat

joka päivä

jottain

ja

mie

käyn vaan

lukemassa?

🙂

Kamala ikävä

meinaa

selättää,

huomaathan

sen

jo

tekstistä

Siekin?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

rakkautta

täynnä

ilta

marraskuun.

🙂

Talvi saapui,

lumineen,

liukkaine

teineen,

valoineen.

🙂

Saapuuko

Meijän rakkaus

jo

tänä iltana,

sitä outan,

niin kuin

outan

Sinnuukin

Rakkaani.

🙂

Huomisessa

kaikki

ihanuus

on

tuo,

kun

Sie

saavut

lopulta

miun

luo.

🙂

Odotus

välillä

pitkältä

tuntuu,

päivät,

viikotkin

vilisee,

kohta

taas

vuosikin

vaihtunee.

🙂

Mutta

täällä

mie

outan

Sinnuu,

tännäänkin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

sunnuntai-ilta,

talviset

maisemat

ikkunassa.

🙂

Lumikasoja

siellä täällä,

pikku pakkanen,

ihana ilima,

vain Sie

puutut

tästä illasta,

viereltäni.

🙂

Kaipaisin

nyt

niin paljon

kosketusta,

läheisyyttä,

hellyyttä,

huokailen,

syvvään.

🙂

Laitan

hetkeksi

silimät kiinni,

näen Siut

sieluni silimin,

hallaa ja rutista,

anna miun

olla hetki sylissäsi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

täällä

mie

lumen keskellä

aattelen Sinnuu.

🙂

Tunnetko

sen

poskillasi

kuumotuksena,

sillä

ei näin paljon

voi kettään

aattellakkaan.

🙂

Oisitpa

nyt täällä

niin

mentäisiin

piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkälle

kävelylenkille

lumiseen

maastoon.

🙂

Oltaisiin

siinä välillä

lumisottaakin,

saisit

perinteisen

lumipesunkin,

niin varmaan

miekin.

🙂

Ihana aatella,

että

sitten

joku kaunis päivä

noin

Me tehhäänkin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

aika

rientää,

aina

vaan nopeammin,

mitä

enemmän

ikkää

tullee.

🙂

Huomaat

sen

sitten,

kun

Sie oot

miun ikäinen.

🙂

Kattelen

tuota

lumisajetta,

isoja hiutaleita,

nyt se tullee,

talavi.

🙂

Nyt sattaa

aivan

kuin

jouluaattona

pittäisi

sattaa.

🙂

Maa

niin

puhtaan peiton

saa,

se valoansa

iltaan

marraskuun

antaa.

🙂

Oisitpa

nyt täällä

kattomassa

miun kanssani

tätä

sammaa ihanaa

näkyä.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

voiko

koskettaa

iliman,

että

ees

koskettaa?

🙂

Voi,

mie tiijän.

🙂

Sie

kosketat

ihan

jokkainen päivä

syvämeni seiniä

rakkauvellasi,

hellästi,

pikkasen kutittaen,

mie tunnen sen.

🙂

Hymy

hiipii

huulilleni

ihan jokkaisesta

kosketuksesta.

🙂

Näkisitpä

miut nytkin,

kun

tässä kirjoitan

Siulle.

🙂

Hymy

on ihan

korvissa asti.

🙂

Onneksi miulla

on

iso korvat.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

paras tunne,

vielä

eessä päin,

näet sen

sitten

levveessä

hymyssäin.

🙂

Tunnet

huulillasi

joku kaunis päivä

ihanan suuvelman

tuon,

sen

Siulle

koko syvämestäni

hetkessä tuossa

suon.

🙂

Sitä outankin,

ihan

joka hetki,

sillä

siitä alkaa

Meijän yhteinen

rakkauven retki.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sie,

niin juuri

Sie,

saat miut

nytkin

hymmyilemmään,

niin,

että muutkin

sen näkevät,

ihmettelevät,

kysyvät,

mikä miulla

on,

kun huulilla

on

vaan

hymy

suunnaton.

🙂

Rakkaus,

sehän

se

on,

joka

huulillani

hymmyilee,

niin juuri,

Siun

rakkautesi.

🙂

Sitten,

kun

näet

sen,

muistat

tämänkin

kirjoituksen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂