Viikonloppu verottaa

väsynyttä miästä,

ei sitä ennää

mikkään nuori ole,

vaikka

mieli muuta sanoisikin.

🙂

Buranaa

mennyt kisojen

lomassa

enemmän kuin arvaatkaan,

mutta

taisi se olla loppujen lopuksi

sen arvoista,

vai oliko?

🙂

Mitäkähän

Siulle

kuuluu?

🙂

Mie vaan

täällä

valitan

vanhemmuuttani

tietämättä

miten Siulle mennee?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Viimeinen kisapäivä

eessä,

jännittää,

riittääkö voimat

vielä taistella

kolmas päivä peräkkäin,

kisan voitosta.

🙂

Ensimmäinen väylä,

kentän vaikein väylä,

niinhän siinä kävi,

että palloni etittiin

metän siimeksestä

kunnolla

ja

löytyihän se,

mutta

eipä lähtenyt

kisa käyntiin

aivan sillä lailla,

mistä haaveilin

ajellessani kentälle.

🙂

Eka väylällä

jo

pelattu johtoasema

nollille,

toisen väylän

jälkeen

jo jääty jälkeen,

oon minä huono,

oikeesti!

🙂

Olisin tarvinnut

Siun caddieksi,

puristamaan minnuu

käestä silloin,

kun sitä olisin tarvinnut.

🙂

Enhän ole pelannut

koko kesänä näin huonosti,

en tosiaankaan,

mikkään ei onnistu,

molemmat banaanitkin

ja

muut evväät syöty

ennen ensimmäistä taukoa.

🙂

Miten tämä

on niin vaikeeta,

oikeesti,

ossaanhan minä lyödä,

tännään en.

🙂

Niinhän se on,

että

eihän tuhertajan

tarviikkaan voittaa kissaa,

saati koiraa…

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kotikenttäetu,

sehän se olisi,

mietin,

kun aamupuuroa

nautin,

kahvikuppi täynnä

juuri keitettyä kahvia

ja

ulos kattelen,

vettä tihuuttaa,

piru vieköön,

tuonneko pitäisi

lähtee

iltapäiväksi käveleen?

🙂

Onneksi saje

hellittää juuri kun,

alkaa kisavuoroni,

aurinkokin pilkistää

piliven takkaa,

yläfemman hymyineen

mulle korkeelta nakkaa,

pellahan poika hyvin

kuulen kuiskauksen.

🙂

Eipä poika pellaa hyvin,

pittää heti tunnustaa,

kun

takkuaa alusta alkaen

ja

kotikentällä vielä.

🙂

Mikä tässä oikein jännittää,

tutut maisemat,

mukavat pelikaverit,

huuli lentää

vaikka

kaikki tuherrettaan

vuoron perrään.

🙂

Loppujen lopuksi

hyvinhän se meni,

vaikka välillä

näytti tosi pahalle,

mutta

kaipa sitä sitten

jottain on oppinut,

kun

joka päivä

näihin maisemiin

luunsa raahaa,

vaikka

kuinka kolottaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Aamupäivä töissä,

perhoset vattassa,

vaikka

masu täynnä

ruokaa,

että jaksaa

pitkälle iltaan,

pellailla,

horisonttiin,

auringonsiltaan.

🙂

Katinkulta

kommeuvessaan

edessäin,

kisajännityksen

näkkee pellajien

naamalta,

niin miunkin.

🙂

En meinaa

pysyä pöksyissäni,

tätä oon outtanut

koko pitkän talven,

että

nyt näytetään,

mitä osataan

tai

sitten ei.

🙂

Kivat

pelikaverit,

tiiän sen

jo

ensimmäisen

pelatun väylän jälkeen,

vaikken

tunne

ennalta kettään

heistä.

🙂

Juttu luistaa,

huumoria ilimassa,

vaikka

tiiän sen,

että kaikkia

jännittää

ihan yhtä paljon

kuin minnuukin.

🙂

Iltaan mahtuu

monenlaista

lyöntiä,

hyviä, huonoja

ja

erittäin huonoja.

🙂

Putitkin

ei millään

löydä reikään

vaikka

siinähän

se on ihan eessä,

kiepasee.

🙂

Nuasjärvi

kaikessa kommeuvessaan

griinin takana,

tietenkin

omistaa nyt miun

yhden pallon,

kun sinne sen imaisi,

pitäköön ketale senkin,

kun

muutenkin tämä väylä

meni ihan häneksi.

🙂

Viimeistä väylää

viijään,

klubirakennus

griinin takana,

jännittää,

etten lyö

pallon kylykeen,

saisi terassilla

oluitaan nauttivat

valkoisen pomppivan pallon

seurakseen.

🙂

Kyllä se pallo

lopulta viimeisen

väylän kuppiin upposi,

pitkä viisituntinen takana,

tuntuu jaloissa,

vanahoissa lonkissa,

syvämessä vain ikävä Sinnuu.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pientä illoo,

päivään tähän,

elämähän,

auringonsätteetä

kirkkasta tuosta,

ei tartte nyt

kiirehtiä, juosta.

🙂

Sinitaivas

auringolle kirkkaalle

taustan antaa,

sillä

tämän päivän

jaksaa kantaa.

🙂

Paista aurinko

Rakkaalleni myös,

onkohan Hän

lomalla

vai

jo työs?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARi!

🙂

Matka taittuu,

Kainuu vaihtuu

Pohjois-Karjalaan,

laulan mielessäin

Leevin laulua

Pohjois-Karjala.

🙂

Valtimolla

ei kettään

liikenteessä,

Suomen pienimmälläkin

ABC-asemalla

aivan hilijaista,

taisi olla

yksi traktori

parkissa.

🙂

Nurmeksen

viitta venäjänkielisine

opastuksineen

vilahtaa vaan ohitse,

samoin Nurmeksen risteys,

sinne ei taija osata

muut kuin juuri nuo

venäläiset.

🙂

Juuka saapuu,

ABC-asemaa laajennetaan,

taisi tulla Valtimolle

suunnatut rahat

väärälle asemalle,

pakko käydä ihan sisällä

juomassa

kupponen kahvia ja lohiriisipiirakka,

että jaksaa jatkaa matkaa.

🙂

Asemalla

aina sama ”raati”

istumassa

tutuilla paikoillaan,

kohta varmaan pittää

alakaa morjenstaan heitä,

kun joka viikko samaan aikaan

istuvat omilla paikoillaan.

🙂

Matka jatkuu,

seuraavaksi

ohittelen

Nunnalahden,

kilpailevat uunivalmistajat

isoine monttuineen

lähellä toisiaan

ahkerasti valmistavat

lämmittäviä takkoja

ympäri maailimaa,

pieni paikka,

menestyneet uunit,

täällä osataan.

🙂

Nyt jo olen kohta

Kolinportin risteyksessä,

vielä onneksi muistan

kääntyä tästä

kohti Outokumpua,

tiiän tiiän Rakas,

joku päivä tämä dementikko

ajelee Joensuuhun asti,

kun ei muista ennää kääntyä

oikealle tielle.

🙂

Onneksi vielä muisti pellaa,

niin mikä päivä tännään olikaan?

🙂

Seuraavaksi Polovijärvi,

millaistahan täällä olisi

asua

keskellä oikeastaan ei mittään,

no on täällä jäähalli ja kunnanvirasto,

eihän sitä muuta tarviikkaan

näissä pienillä paikkakunnilla,

niin ja tietenkin

huoltoaseman raato,

mistä on viety tankit ja huoltopaikat

noille

ABC-asemille,

mitä rakennetaan tuolla

matkan varrella.

🙂

Seuraavaksi jo häämöttää

tehtaan savut,

tänne on aina kiva tulla,

tännäänkin!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Perhonen,

bägin vieressä

taas kerran

lentelee,

minua samalla

katselee.

🙂

Tiiän

kuka olet,

tiiän,

tunnen sen,

oot tullut katsoon,

peliä poikosen.

🙂

Minne lennät,

milloin nähhään taas,

huomennako,

toivotaas.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sajepisara,

kirkas, eloisa

edessäin.

🙂

Ropisee,

pisara ehjänä

edelleen,

särkymättä,

hievahtamatta.

🙂

Voisinpa

miekin olla,

särkymättä, ehjänä,

ihan tässä  vaan,

ilman mitään ikävää,

tuskaa tuntematta.

🙂

Odottaisin,

että

aurinko ilmestyisi

pilvenraosta,

valaisisi minut

uuteen päivään,

iliman huolia, ikävää,

särkymättä.

🙂

Tule jo aurinko

sieltä piliven takkaa!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂