Matkalla

Laukaaseen,

kissoihin,

matkaan.

🙂

Pittäisitpä

huomenna peukkuja,

kun

voitosta pellailen,

tosin ihan sama

miten siinä käy,

pääasia olisi vaan,

että

Sie olisit peukut pystyssä jossain,

ees ajatuksissa.

🙂

Mietin näitä

maisemia,

näillä suunnilla

Suomee

olet lapsuuteesi viettänyt,

tietämättä sitä,

että

joku kainuulainen

joskus ajelee täynnä

Siun rakkauttasi

kohti

Keski-Suomea.

🙂

Aikas ihmeellistä,

eikös vaan,

aivan kuten tämä

elämäkin aina välilä on,

liikaakin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Mitähän Siulle kuuluu?

🙂

Onko kaikki hyvin?

🙂

Onko Siulla ollut yhtään ikävä?

🙂

Miten olet jaksanut?

🙂

Oliko kiva kesä?

🙂

Uskotko aitoon rakkauteen?

🙂

Pyyhitkö nyt kyyneleitä?
(mie pyyhin)

🙂

Mitä Siulle merkitsee

nyt, aina ja ikkuisesti?

🙂

Milloin kerrot vastauksesi

kysymyksiini?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Mitä rakkaus oikeesti on?

🙂

Siinäpä kysymys,

tietääköhän kukkaan

oikeaa vastausta tuohon?

🙂

Oikeaa vastausta

ei ole olemassakaan,

eihän rakkauven

tarviisi satuttaa,

tuottaa ikävän tuskaa,

ainakaan näin paljon?

🙂

Mietin vastausta,

mietitkö Siekin?

En ossaa sannoo sitä,

niin paljon kuuluu

sannaan

rakkaus.

🙂

Kerro miulle

seuraavalla kerralla,

kun

kuullaan,

varmaan 24 vuojen päästä…

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Runojani

rustailen,

Sinnuu aattelen.

🙂

Yksinäin,

sanojeni kanssa

näin,

rakkauvesta, ikävästä

kirjoitan,

tänne tunteeni

ikuistan.

🙂

Ei näitä

tosin

kukkaan lue,

ei sanojani

kukkaan

teoiksi pue.

🙂

Mut

luppaukseni

pidän tään,

joka päivä

rakkautesi

tuo jottain

miun  yksinäiseen

elämään.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sunnuntaiaamu,

harmaata,

hilijaista,

uuteen aamuun herräilen,

kuivuneet kyyneleet

tyynyltäin kerräilen.

🙂

Ikävistäni

uneen itteni itkin,

kaipuun iltarukouksessain

taas kerran

Taivaan Isälle

kerroin.

🙂

Moniko

joka ilta

tässä maailimassa

näin tekkee,

en varmaan ainut ole,

mutta

joskus siltä tuntuu?

🙂

Ei jaksa iltaisin

iloita päivästä,

kun

ikävä kaatuu

päälle jo heti aamusta,

raskain askelein

sen kanssa

päiväni kuljen,

kunnes illalla

taas silimäni suljen.

🙂

Milloin se hellittää,

sitä

tiiä en,

voimani loppuu

ennen sitä,

tunnen sen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kohti Paltamoo,

lauantaiaamusta

 jo ajelen,

kisatunnelmia

musiikista

virittelen.

🙂

Ikävä täyttää

kuitenkin

auton ohjaamon,

kuskin syvämen,

koko miehen.

🙂

Mistä voimia

kissaan

saisin,

siitä mitä vaan,

antaisin.

🙂

Alla päin

kentälle kun

astuu,

ei mikkään onnistu,

tiiän sen,

merkki rakkauven.

🙂

Hymyn kun

huulille

ees hetkeksi saisin,

sillä

pitkän kisan

satteessa tässä

jaksaisin,

itteni ainakin

voittaisin.

🙂

Mistä voimia

tähän hetkeen saisin?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Sidottuna

syvämeeni,

nyt, aina ja ikkuisesti!

🙂

Siellä Oot

rinnassain,

syvällä syvämessäin.

🙂

Joka aamu,

kun

herrään,

siinä maatessani

kun

voimia

kerrään,

tunnen Siut,

syvämessäin.

🙂

Joka ilta,

ennen kuin

silimäni suljen,

syvämeeni

luoksesi kuljen,

suukon viimeiseksi

siellä Siulle annan,

iltarukkouksen lukaisen,

päivästä eletystä kiittelen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Muistoja,

mielessäin,

sanoja rakkauven,

kielessäin.

🙂

Miten ne Siulle

kertoisin,

miten ne Siulle

sanoisin?

🙂

Sanat rakkauven,

täyttää

mielen,

syvämen.

🙂

Kuuntele Rakas,

kuuletko sanat nuo,

tuuli syksyinen,

ne Siulle tuo.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kaipaan,

paljon,

tässä ja nyt,

Sinnuu Rakas.

🙂

Sinnuu paljon

aattelen,

enemmän kuin koskaan,

kyynel poskellain,

tässä näin.

🙂

Mitä Sie siellä

mietitkään,

ajatteletko ennään

koskaan hetkiä yhteisiä,

nauruja iloisia,

pirityksiä harmaan päivän?

🙂

Toivottavasti.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pienikin sana,

muutaman sanan viesti,

ajatus toisesta,

merkitsee paljon,

antaa voimia,

uskoa huomiseen,

rakkauteen.

🙂

Hilijaisuus

taas

tappaa

kiduttamalla,

kuihduttamalla

kaiken sen,

mikä on olemassa.

🙂

Kumman Rakas Sie valitset?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Suuria tunteita,

uuven viikon alussa,

jokainen päivä,

jokainen hetki.

🙂

Tunnetko sammoin,

tunnetko ikävän,

tunnetko vielä unelman,

outtavan Meitä huomisessa,

toteutuakseen

joku kaunis päivä?

🙂

Hiljennä hetkeksi,

sulje silimäsi,

ole hetki kanssani,

tässä ja nyt.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Rakas,

täällä mie mietin,

lukkeeko näitä sivuja

ennää kukkaan?

🙂

Kirjoittelenko

vaan ihan ittekseni

vai

luetko Sie

tai

joku muu

satunnainen lukija

mitä

joka päivä

tänne syvämestäni rustailen?

🙂

Tuntuu hassulta

kirjoitella

ihan ittekseen,

tuntee ittensä

ihan hulluksi,

mutta

eipä taija olla

ihan ensimmäinen kerta,

kun

tuntee

ittensä hulluksi,

liekköhän

meijän suvussa

muitakin?

🙂

Mitäkähän

Siulle kuuluu?

🙂

Sitä mietin

juuri tässä ja nyt.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Hymmyile Rakas,

hymmyile,

elä anna maailman

muuttaa

sitä,

mikä asuu huulillasi.

🙂

Hymmyile Rakas,

ihanaa hymyäsi,

anna

tämän hetken

tuntea

ihana hymysi,

tännäänkin,

vaikka

tuntuu,

että

paha maailima

saa valtansa.

🙂

Kyynel tipahtaa

poskelle,

kun

ajattelen heitä,

jotka eivät tienneet

Turun torille saapuessaan

mitä päivä tuokaan tullessaan.

🙂

Ollaan onnellisia siitä,

että

emme olleet Turussa

ja

Meillä on toisemme!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Perjantai,

taas kerran

pitkä viikko takana,

aika levähtää

tai

sitten ei.

🙂

Peukkuja

tarviisin,

enemmän kuin koskaan,

halejakin.

🙂

Kerron sitten miksi

niin tarviisin,

kuulet sen,

jälkeen viikonlopun

pelitäyteisen.

🙂

Tässä nytkin

huokailen,

Sinnuu kaipailen,

enemmän kuin koskaan.

🙂

En tiiä mitä

Sie siellä teet,

mitä tunnet,

minne meet,

mielellään sen kuulisin,

niin luulisin.

🙂

Pienetkin sanat,

tekevät toisen päivän,

elämän onnellisemmaksi.

🙂

Rikkomalla hilijaisuuden muurin,

teet ainakin yhden ihmisen onnelliseksi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Tätä

mie

toivoisin niin,

että

saisin

antaa vauhtia

Siulle

elämän pyörteisiin.

🙂

Saisin

Sinnuu

joka päivä

keinuttaa,

halittaa, pusittaa.

🙂

Joka aamu

viereltäsi

uuteen aamuun

onnellisena

herräisin,

onnenkyyneleitä

poskeltain

samalla

kerräisin.

🙂

Loppuelämäni

kanssasi

viettää

saisin,

Sinnuu

enemmän kuin koskaan

loppuikäni

rakastasin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Huhuu!

Mitä Siulle kuuluu,

kukku luuruu?

🙂

Pitkä hilijaisuus,

jatkuu vaan,

Rakas,

milloin kuullaan?

🙂

Sivut Siun

kertoo vaan

nykyisin pelkästään

ikävästä,

kun

niiden pitäisi

kertoa

ilosta, rakkauvesta.

🙂

Millä

Me saataisiin

näille sivuille

takaisin se

ilo, hymy, nauru,

kaikki se,

mikä kuuluu

oikeaan rakkauteen?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂