Kuulen äänesi,

matkassain,

kuulen naurusi,

rinnassain.

🙂

Kuulen sanasi,

vaikket mitään

juuri nyt sanokkaan,

tunnen kätesi,

vaikket nyt minnuu

koskekkaan.

🙂

Miksi näin,

vain Sie tiiät sen,

on se ihmeellisyys,

Meijän rakkauven.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pitkä matka,

luoksesi,

kävelen,

vaikka kuuhun,

vuoksesi.

🙂

Monta polkua,

eessä viel,

kuitenkin matkalla,

jo

tällä tiel.

🙂

Perillä

joskus lienen,

sen vaan nyt

syvämmessäni

jo

tienen.

🙂

Tuutko vastaan,

vaikka vähän,

lupaatko,

kirjoitan sen tähän?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Hiljainen mies,

matkaansa matkaa,

hymynsä peittää,

huumoria ulospäin heittää.

🙂

Sisimmässään

yksin,

kaipaa Sinua,

enemmän kuin uskotkaan.

🙂

Ei muut

sitä näe,

Sie näkisit,

jos silimiini katsoisit.

🙂

Mies tuo

yrittää silti iloita,

hymmyillä,

päivistä näistä nauttia,

polkujaan kulkea.

🙂

Johtaako polku

luoksesi tää,

onko tämä oikeaa elämää?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Niin paljon

sanookaan

sanomattomat sanat,

hiljaiset hetket,

äänettömät tuulet,

lähettämättä jääneet viestit,

sanat rakkauden,

sisimmässämme,

sydämissämme.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kuuntelen,

tuulta hentoa,

kuuntelen,

hilijaisuutta hilijaista,

kuuntelen,

syväntäni,

se kertoo kaikille

nämä sanat:

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Hilijaa herrään,

uuteen aamuun,

iliman toiveita,

iliman odotuksia,

iliman mittään,

että voin olla

onnellinen

vielä illallakin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Moniko jakaa,

kanssamme

hetkiä noita,

ei kukaan,

voi saavuttaa

tunteita joita,

tunnen nytkin,

tässä ja näin,

elämässäin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Moni muisto,

kauaksi karkaa,

en niitä kiinni saa,

harmittaa.

🙂

Yhteiset hetket,

ihanat naurut,

nauravat silmät,

onnenkyyneleet,

niitä en päästä,

syvämestäin,

minnekkään.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kuuntelen seiniä,

sanoja,

joita

muut kuule ei.

🙂

Sanoja,

jotka toistuvat

illasta toiseen,

korvissain,

mielessäin,

syvämessäin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Päivät vierii,

illatkin,

yö kun saapuu,

hilijaisuus hiipii

viereemme,

ääntäkään antamatta,

vääjäämättä,

jokainen päivä.

🙂

Huominenkin

jo

häämöttää,

tuntien päässä,

tietämättään,

mitä se antaa,

itse kullekin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Hiljainen ilta,

kuukin taivaalla kurkkii,

mitä mietit,

minulta sieltä urkkii.

🙂

Hiljaisella äänellä

vastailen,

tummaan iltaan

kuiskailen,

nimesi hänelle mainitsen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Kuuntelen tuulta,

hilijaista kulkijaa,

joenrannassa,

puiden katveessa.

🙂

Valkoinen maa

jalkojeni alla,

tumma joki

vielä valmistautuu

tulevaan talveen,

kylmän näköisenä.

🙂

On hiljaista,

ei muita katsomassa

tuota tummaa virtaa,

joka valuu kohti

Oulujärveä

hilijalleen,

hilijaisuudessa.

🙂

Ajattelen Sinnuu,

niin kuin aina

kulkiessani näitä

samoja lenkkipolkuja,

näkisitpä nämä

minun silmilläni,

tietäisit mitä nytkin ajattelen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Ennen pitkää,

joku ääni,

rikkoo hiljaisuuden,

selittämättä,

miksi näin.

🙂

Laita silmät kiinni,

kuuntele hetki

syväntäsi,

itseäsi,

hengitystäsi,

ääniä rakkauven.

🙂

Istun hiljaa,

töissä,

en kuule mitään,

muuta kuin,

pelkkää kohinaa,

puheen sorinaa,

jostain kauempaa.

🙂

Kuuletko minnuu?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Moniko ossaa,

kuunnella hilijaa

itseään,

toista,

maailimaa,

iliman sanomatta sanakaan.

🙂

Kuuntelen Meitä,

nytkin,

tässä ja näin,

yksinäin.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Montako kertaa,

olenkaan kirjoittanut

sanoja rakkauven,

joka päivä,

syvämeni seinään raapustan,

Siun nimesi.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂