Pitkästä aikaa,
sanojen taikaa,
rakkautta
yli merten,
yli mantujen,
Meijän kahden
rakastuneen syvämen.
Ikävä niin ussein
syvämeni seinät
mustaksi maalaa,
siinä hetkessä
ei ole väreillä skaalaa.
Hymysi ja naurusi,
jos nyt nähhä saisin,
siitä hetkestä mitä
vaan maksaisin.
Rakkautta
ei rahalla saa,
pitää vaan jaksaa,
outtaa.
Aina vaan,
Me outetaan,
mutta silti
kaikesta huolimatta
jaksetaan,
herätä uuteen
aamuun outtamaan.
RAKASTAN SINNUU MARI!