Ei pulssi
alle satasen
millään mee,
rauha syvämestä
vauhdilla pakenee.
Ei syvän rinnassain,
rakastava tämä,
ennää rauhaa saa,
elämä pakenee,
voin sen tunnustaa.
Ikävä kaiken
ihanan sieltä
pois karkoittaa,
sekin,
masentaa.
Saispa hetken
vielä elämässä
Sinnuu jututtaa,
yhdessä nauraa,
iloita vaan.
Saispa joskus,
antaa mennä vaa,
satasella rakastaa.
Joku kaunis päivä,
ennen aina uskoin niin,
menee nyt
unelmiin, haaveisiin.
Mutta rakkautta Sinnuun,
ei syvämestä ikäväkään
pois ikinä saa,
oon luvannut Sinnuu
ikkuisesti rakastaa.
RAKASTAN SINNUU MARI!