En minäkään,
aina jaksa,
iloita, hymmyillä,
oon ihminen,
lihhaa ja verta,
minäkin.
En minäkään
aina jaksa,
uskoa hyvvään,
uskoa huomiseen,
oon ihminen,
lihhaa ja verta,
minäkin.
En minäkään,
aina jaksa,
kirjoittaa onnesta,
oon ihminen,
lihhaa ja verta,
minäkin.
En minäkään,
aina jaksa,
kantaa kaikkea,
oon ihminen,
lihhaa ja verta,
minäkin.
En minäkään,
aina jaksa,
väsyttää se minnuukin,
oon ihminen,
lihhaa ja verta,
minäkin.
Mutta aina jaksan:
RAKASTAN SINNUU MARI!