Puhtoinen lumi,
valtavat lumikasat
katujen varsilla,
pakkasen punoittamat
punaiset posket,
talven kovin pakkanen.
🙂
Kävelen,
äidin tekemät villasukat
lämmittävät jalkoja kengissä,
narskuva lumi jalkojen alla,
viima antamassa omaa maustettaan
tähän talven kylmimpään päivään.
🙂
Mietin Sinnuu,
saatkohan sinä nauttia
talavesta ollenkaan siellä etelässä,
kun loppuviikosta taas lauhtuu?
🙂
Ootkohan ajatellut yhtään minnuu,
minä tunnustan,
mie oon ajatellut Sinnuu,
paljonkin,
usseinkin,
huokaillen iltaisin,
kun siliminä suljen,
iltarukkouksenkin aikaan.
🙂
Kukahan viisas tulisi ja kertoisi miulle,
mitä oikeasti rakkaus on,
kun
aina vaan,
kauemmaksi toisistamme
matkataan?
🙂
Kuka viisas kertoisi,
kenen käsissä oikeasti on rakkaus,
josta tullee vaan kamala ikävä,
kun sen sijjaan pittäisi olla
maailiman onnellisimmallaan,
ehkä
joku kaunis päivä
näinkin.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂