Montakohan kertaa,
herätessäni,
olen koettanut
sängyssäni
viereistä tyhjää paikkaa
kädelläni,
toivoen syvämmessäni,
että
nyt olisi jo se aamu,
Meijän aamu.
Meijän aamussa,
tunnen vierelläni Siut,
kuulen vierelläni Siut,
hymy nousee korviin,
kun
silimäni aukaisen.
Katson Sinnuu,
huudan sisimmässäni
sanan
vihdoinkin,
Sie oot siinä!
Ei vielä tänä aamuna,
eikä huomennakaan,
mutta,
joku kaunis aamu
herräät siihen,
kun
joku katsoo Sinnuu,
hymmyilee
maailman onnellisinta hymmyy
kasvojesi eessä,
sanoen sanat:
RAKASTAN SINNUU MARI!
Speak Your Mind