Kuuntelen tuulta,
hilijaista kulkijaa,
joenrannassa,
puiden katveessa.
🙂
Valkoinen maa
jalkojeni alla,
tumma joki
vielä valmistautuu
tulevaan talveen,
kylmän näköisenä.
🙂
On hiljaista,
ei muita katsomassa
tuota tummaa virtaa,
joka valuu kohti
Oulujärveä
hilijalleen,
hilijaisuudessa.
🙂
Ajattelen Sinnuu,
niin kuin aina
kulkiessani näitä
samoja lenkkipolkuja,
näkisitpä nämä
minun silmilläni,
tietäisit mitä nytkin ajattelen.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂