Uusi viikko,
vesisatteessa
töihin ajelen,
pimeään,
märkään
kurvailen.
🙂
Katuvalot
turhaan
valojaan
antelee,
tumma taivas,
vähän satelee.
🙂
Ei valot
auton
yhtään auta,
perskules,
ju…lauta.
🙂
Oikeesti vähän
pelottaa,
milloin
hirvi etteen
tupsahtaa.
🙂
Mut
kohtaloaan
ei ennustaa voi,
parempi kun,
vaan
matkallakin
haaveilee, unelmoi.
🙂
Matkakin
taittuu
nopsammin,
mitenkäs muutenkaan
viikkoni alkaisin?
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Sanasi koskettivat tätä satunnaista kulkijaa, joka päätyi niitä lukemaan. Valoa ja iloa päiviisi!