Tiellä elämän,
alla pilvien,
alla sinitaivaan,
kuuraisella maalla,
matkaan,
rakkaan äitini luo.
🙂
Mietin,
miten yksinäinen
hän onkaan toisinaan,
kutoessaan sukkia,
neuloessaan jotain,
ilman,
että kukaan juttelisi hänelle.
🙂
Tuore pullapitko
takapenkillä
matkaa kanssani,
kohta edessäni
äiteen keittämät
nautinnolliset kahvit,
tuore pullapala,
elämän viisaus
pöydän toisella puolella,
rakkaudeksikin sitä kutsutaan.
🙂
Näen hymyn hänen kasvoillaan,
saihan hän luoksensa
rakkaan poikansa.
🙂
Milloinkahan mie saan
luokseni Siut?
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂