Ensimmäisen kerran,
tälle syksylle,
auton lasit
jäässä,
kylymä kulkeutuu
käsien kautta
sisälleni,
samalla,
kun
skrapaan ikkunoita.
🙂
On vielä pimmeetä,
tietkin jäässä,
taas kerran
hirvittää,
että
milloin kumahtaa,
toivottavasti
ei tännäänkään.
🙂
Jokohan Sie
oot palannut matkalta,
sitä mietin,
samalla kun ajelen
taas yhtenä perjantaina
kohti kustannuspaikkaa,
huomaathan,
että
jo aikaisin aamusta,
ajattelen Sinnuu,
ajatteletkohan Sie minnuu?
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂