Kesän viimeistä
viijään,
kotikentällä.
🙂
Mietin,
miten kesä
onkaan mennyt
tosi nopeaan,
taas kerran.
🙂
Syksy vihmoo
naamaa,
puut riisuuntuvat
lehdistään,
kenttäkin laitetaan
talvikuntoon,
greeneillä jo reiät
siitä muistuttaa.
🙂
Nautin,
seuraavan kerran
tällä kentällä
sitten toukokuussa,
jos vaan
Luoja suo.
🙂
Pitkä odotus
eessä,
kokemuksesta tiiän sen,
pimmeys meinaa
tuossa välillä
ottaa vallan,
mutten anna periksi,
en sitten millään.
🙂
Kohta näilläkin
väylillä kaunis
lumihuntu,
ihmiset hiihtelemässä
pitkin väylää,
nauttien talavesta,
ei pitkä aika
tähän hetkeen.
🙂
Kaipailen
jo tulevia
lämpimiä kelejä,
kun
tämä syksyn viima
menee luihin ja ytimiin.
🙂
Lämmitä minnuu Rakas
lämpimillä ajatuksillasi,
rakkauvellasi.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Speak Your Mind