Hirvittää,
aamuhämärissä
ajella
taas kerran
kohti Pohjois-Karjalaa.
🙂
En ole yksin,
muuta kuin autossani,
kuten
kuvastakin voi nähdä.
🙂
Toivon syvämestäni,
että
hirvitykset
pysyisivät vaan
mettän puolella,
enkä
niitä kohtaisi
edessäni asfalttitiellä.
🙂
Oikeesti hirvittää vähäsen.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂