Viimeinen kisa,
varmaankin,
syksy voiton vie,
tännäänkin.
Aivan tuuleton sää,
Katinkulta kauneimmmillaan,
ruska maalaa
Nuasjärven pintaan
omat taulunsa,
näkisitpä nämä
nyt kanssani.
Olen sanaton,
kerrankin,
katson vaan tuota
värinäkymää,
särkymätöntä
vedenpintaa,
unohdan,
että
minunhan pittää
lyyä palloo.
RAKASTAN SINNUU MARI!
Speak Your Mind