Olen vieläkin,
lähelläsi,
huomiseen saakka,
tunnetko oikeesti sen,
värreilevän rakkauven?
🙂
Siitä sen tunnistaa,
kun
hymy hiipii ittestään huulille,
iliman mittään syytä,
syvän pomppii ouvosti,
mutta
sen syy
Me tiietään,
eikös vaan?
🙂
Olisipa ihana
nyt illalla nähhä Siut
tuossa
merenrannassa,
yhessä katottaisiin
kauas ulapalle,
taivaanrantaan,
käsi käjessä,
lujasti puristaen,
että
pysyttäisiin
siinä juuri se hetki,
kun
aurinko hymmyilisi
päivälle tälle
viimeistä kertaa tännään.
🙂
Haave,
jonka toivoisin totteutuvan
vielä tännään.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂
Speak Your Mind