Archives for elokuu 2017

Taas yksi

työviikko takana,

ei hiiskahdustakaan

Siusta,

Siulla varmaan syysi.

🙂

Sitten kun

nämä sivut hiljenee,

ei miusta ole enää

mittää jäljellä,

pelkkä muisto vaan.

🙂

Siitä tiiät sen,

on ikävä, kapuu vienyt

viimeisetkin voimat

aikanaan vahvan syvämen.

🙂

Vielä

jaksan tovin

näillä voimillani

kirjoittaa,

hetkiä elämän

tänne sivuillesi

ikuistaa.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Suukkoja,

Siulle antaisin,

sylissäni Sinnuu

kantaisin,

illassa torstain

rakastasin.

🙂

Nyt vaan

unelmoin,

haaveilen,

kanssasi

unelmissain

suutelen,

hallailen.

🙂

Kaukaisia

haaveita vaan,

mutta silti,

ne saa

miut jaksamaan.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Pienet asiat,

syvämessä,

jokaisessa päivässä,

elämässä,

huomataanko

Me niitä

kaiken kiireen

keskellä,

ei niin.

🙂

Pieni

valonpilke

pimeässä

luo uskoa

siihen,

että

huomisessa

aurinko valaisee

päivän,

mielen,

syvämen.

🙂

Pieni hymy

vastaantulevan huulilla

kertoo sen,

että

hymy aina hymyn saa,

vaikka

pienenkin.

🙂

Pieni kiitos,

pieni ole hyvä,

pieni hipaisu,

pieni suudelma,

niin,

pienistä koostuu

jotain suurta,

odottamatonta,

ainutlaatuista,

uskomatonta.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Väsynyt sisältä,

syvämestä,

mistä voimia

ammentaisin,

mistä hymyä huulilleni

taas saisin?

🙂

Et sitä päälle

päin nää,

ikävä kun nakertaa,

se syväntä nipistää.

🙂

Hymy ennen korvissa,

nyt

jossain syvällä,

piilossa.

🙂

Silimätkin

ennen pitkää

näin

väsähtää,

ei jaksa,

pinnistää.

🙂

Kuka miut

nostaa taas

jaloilleen,

kerro Rakas Sie

niin sen teen?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Muutamalla sanalla,

jopa yhdelläkin,

uskomaton voima,

elämässä,

rakkauvessa.

🙂

Sie tiiät sen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Menetänkö,

otteen,

tähän päivään,

huomiseen,

sitä

tiiä en,

niin ajattelen.

🙂

Mistä

kiinni tarraisin,

miten vastaan

harraisin,

sitä

tiiä en,

niin ajattelen.

🙂

Minne hymyn

huuliltani

kadotin,

miten syvämeni

rakastavan

kylmetin,

sitä

tiiä en,

niin ajattelen.

🙂

Tulisitko vastaan

polullani elämän,

veisit pois

ajatuksen tämän?

🙂

Sitä tiiä en,

niin ajattelen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Herräilen,

kisapäivä,

vettä tullee kuin

Esterin *piip*.

🙂

Niin tietenkin,

tuonne pittää

muutaman tunnin

päästä

kammeta ittensä.

🙂

Jalat märkänä

saa

kävellä koko päivän,

varjon alla,

kunnes pittää

mennä pätkäisemmään,

kyllä siinä mielikuvitusta

vaajitaan,

uskotko?

🙂

Kukapa hullu

se nyt lähtisi

melkein viideksi tunniksi

itteään kiusaamaan

satteeseen,

kaikki paikat ihan märkänä,

ihan vaan pellaamisesta.

🙂

Hellittäisi

nyt ees hetkeksi

tuo saje,

kyllä minä nyt

tässä tilanteessa

antaisin mitä vaan,

että näkisin auringonpaisteen

sinitaivaalta,

mutta

näinhän se mennee,

että

edellisenä iltana

shortsit+t-paita

päällä pellailtiin

vielä ilta yhdeksän aikaan

ja

nyt pitkät kalsarit

elokuussa

lämmittämässä

ihan likimärkiä

jalkoja,

on tämäkin hullun hommaa,

mutta

enhän mie muuten

olisikaan mie.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Eloperjantai,

työviikko takana,

väsyttäisi,

mutten anna sen

voittaa minnuu.

🙂

Jaksaa, jaksaa

mieli sannoo,

vaikka

jalat ja käjet

tullee

hiukan perässä

ajatusta.

🙂

Varmaan ihan

normaalia

tässä iässä,

aivot käskee,

eikä vähhään aikaan

tapahdu mittään.

🙂

Rakas,

tiiät sitten,

kun

Oot samassa iässä.

🙂

Vanahuus

ei tuu yksinään

sanotaan,

no ei näy tulevan,

kun

sormetkin jäykistyy

kun

tässä kirjoittellee,

tässä vaan toisin päin,

että

ajatus tullee perässä,

vaikka

sormet jäykistyy.

🙂

Mutta silti

joka päivä

nämäkin sormet

kirjoittellee Siulle

rakkauvesta.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Elämä,

on se vaan

ihimeellinen asia,

hetkiä unohtumattomia,

hetkiä, joita ei halua muistaa,

aitoja iloja,

murheellisisia suruja,

onnen taikaa,

asioita, joita

ei jaksa ennää haikaa.

🙂

Kuinkahan monta

kertaa sitä on tehnyt

elämänsä aikana tiettyjä asioita,

niitä on niin paljon,

ettei voi edes kuvitella määriä,

saati sitten asioita,

mitkä ovat jääneet

yhteen kertaan,

oppi mennyt kerralla perille.

🙂

Rakas,

mitäs Sinun elämääsi kuuluu?

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

On hetkiä,

jolloin

karmea ikävä

vaan

vie voimat,

ajatukset,

elämänilon,

hymyn huulilta,

ilon syvämestä.

🙂

Varmaan

näitäkin

hetkiä tarvitaan

jokainen

elämässään,

mutta

ei niitä ihan aina

viittisi

päiväänsä sisällyttää.

🙂

Ennemmin

hymmyilisin

kilipaa

kesäauringon kanssa,

syvämeni antaisi

valloo enemmän päivään,

kun

tuo kesäaurinko,

viheltisin iloisesti

niin lujjaa,

että linnutkin

katselisi ihmeissään.

🙂

Piristä minnuu Rakas!

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂

Mitä ikinä teet,

minne ikinä meet,

tiiät sen,

Olet enkelini miun syvämen.

🙂

Sinnuu

nytkin tässä

aattelen,

ikävänkyyneleen

poskeltain

samalla

pyyhkäisen.

🙂

Syvänkin

ikävästä huutelee,

huuleni haaveissain

huuliasi suutelee.

🙂

Mitä rakkaus on

tiiätkö sen,

nyt, aina ja ikkuisesti,

kertoo sen.

🙂

RAKASTAN SINNUU MARI!

🙂