Kesäsunnuntai,
kisasunnuntai,
ilimassa
odotusta,
perhosia vattassa,
tännään peli sujjuu,
ihan sellainen tunne,
taas kerran.
🙂
Pääsystä
Suomen finaaliin
taistellaan,
parikilpailu,
nyt pittää onnistua
molempien nappiin,
niin
kevväällä päästään
finnaaliin.
🙂
Vettä sattaa,
tihhuuttaa,
miljoonakertaa
katsottu sadetutkia
miten satteet kulukee
Pohjois-Karjalan yli,
kun
kissaillaan Nurmeksessa.
🙂
Ei näytä hyvältä
matkalla Nurmekseen,
vettää tullee,
pilivetkin mennee
taivaalla
tuhatta ja sattaa,
harmaina, tummina,
ei näy sinitaivasta.
🙂
Kisa alkaa,
satteenvarjon alla
pittää kulukea
väylää pitkin,
ei tuo kamala tuulikaan
hyvvää tee paljaille säärille,
kun shortsit aamulla
jalakaan laitoin.
🙂
On siinä säärikarvat
ihimeissään,
tässä tuulessa,
kun
yhtäkkiä
tuuleekin vaakatasossa
ja
joka paikka
ihan märkänä.
🙂
Voi perskuta ralleen,
ei tännään
tällaisia satteita pitänyt
tulla.
🙂
Onneksi
jo tuolla
Pielisen toisella puolella
näkkyy sinitaivastakin,
aurinkoakin.
🙂
Jospa se tästä
tämäkin päivä kirkastuisi
ja
peli kulkisi,
toivotaan.
🙂
Ensimmäiset väylät,
taistelua,
periksi ei anneta,
oikeastaan tämä sujjuu
tosi hyvin,
yksi eagelikin,
ensimmäinen tälle kesälle,
jippii,
hymy irtoo kasvoille,
pitkästä aikaa.
🙂
Lopulta ennää
pari viimeistä väylää,
ennää ei saa repsahtaa,
ollaan kisan kärjessä,
jos
saajaan kaksi viimeistä väylää
pelattua paariin,
ei baariin sentään.
🙂
Hyvin mennee
tuuli painaa viimeisiä
lyöntejä,
meinaa viijä mennessään,,
onneksi antaa loppumetreillä periksi,
sieltähän ne paarit tuli,
ei meille,
vaan palloille.
🙂
Hyvä mieli,
lakkaatit ja palkinnot
jaetaan,
viimeiseen asti pittää outella,
että
voittajat palkitaan,
niinhän siinä kävi,
että
Parriisin matkan karsintaan
selevittiin,
tiesin sen jo aamulla.
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂