On hetkiä,
jolloin
karmea ikävä
vaan
vie voimat,
ajatukset,
elämänilon,
hymyn huulilta,
ilon syvämestä.
🙂
Varmaan
näitäkin
hetkiä tarvitaan
jokainen
elämässään,
mutta
ei niitä ihan aina
viittisi
päiväänsä sisällyttää.
🙂
Ennemmin
hymmyilisin
kilipaa
kesäauringon kanssa,
syvämeni antaisi
valloo enemmän päivään,
kun
tuo kesäaurinko,
viheltisin iloisesti
niin lujjaa,
että linnutkin
katselisi ihmeissään.
🙂
Piristä minnuu Rakas!
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂