Viimeinen kisapäivä
eessä,
jännittää,
riittääkö voimat
vielä taistella
kolmas päivä peräkkäin,
kisan voitosta.
🙂
Ensimmäinen väylä,
kentän vaikein väylä,
niinhän siinä kävi,
että palloni etittiin
metän siimeksestä
kunnolla
ja
löytyihän se,
mutta
eipä lähtenyt
kisa käyntiin
aivan sillä lailla,
mistä haaveilin
ajellessani kentälle.
🙂
Eka väylällä
jo
pelattu johtoasema
nollille,
toisen väylän
jälkeen
jo jääty jälkeen,
oon minä huono,
oikeesti!
🙂
Olisin tarvinnut
Siun caddieksi,
puristamaan minnuu
käestä silloin,
kun sitä olisin tarvinnut.
🙂
Enhän ole pelannut
koko kesänä näin huonosti,
en tosiaankaan,
mikkään ei onnistu,
molemmat banaanitkin
ja
muut evväät syöty
ennen ensimmäistä taukoa.
🙂
Miten tämä
on niin vaikeeta,
oikeesti,
ossaanhan minä lyödä,
tännään en.
🙂
Niinhän se on,
että
eihän tuhertajan
tarviikkaan voittaa kissaa,
saati koiraa…
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂