Matka taittuu,
Kainuu vaihtuu
Pohjois-Karjalaan,
laulan mielessäin
Leevin laulua
Pohjois-Karjala.
🙂
Valtimolla
ei kettään
liikenteessä,
Suomen pienimmälläkin
ABC-asemalla
aivan hilijaista,
taisi olla
yksi traktori
parkissa.
🙂
Nurmeksen
viitta venäjänkielisine
opastuksineen
vilahtaa vaan ohitse,
samoin Nurmeksen risteys,
sinne ei taija osata
muut kuin juuri nuo
venäläiset.
🙂
Juuka saapuu,
ABC-asemaa laajennetaan,
taisi tulla Valtimolle
suunnatut rahat
väärälle asemalle,
pakko käydä ihan sisällä
juomassa
kupponen kahvia ja lohiriisipiirakka,
että jaksaa jatkaa matkaa.
🙂
Asemalla
aina sama ”raati”
istumassa
tutuilla paikoillaan,
kohta varmaan pittää
alakaa morjenstaan heitä,
kun joka viikko samaan aikaan
istuvat omilla paikoillaan.
🙂
Matka jatkuu,
seuraavaksi
ohittelen
Nunnalahden,
kilpailevat uunivalmistajat
isoine monttuineen
lähellä toisiaan
ahkerasti valmistavat
lämmittäviä takkoja
ympäri maailimaa,
pieni paikka,
menestyneet uunit,
täällä osataan.
🙂
Nyt jo olen kohta
Kolinportin risteyksessä,
vielä onneksi muistan
kääntyä tästä
kohti Outokumpua,
tiiän tiiän Rakas,
joku päivä tämä dementikko
ajelee Joensuuhun asti,
kun ei muista ennää kääntyä
oikealle tielle.
🙂
Onneksi vielä muisti pellaa,
niin mikä päivä tännään olikaan?
🙂
Seuraavaksi Polovijärvi,
millaistahan täällä olisi
asua
keskellä oikeastaan ei mittään,
no on täällä jäähalli ja kunnanvirasto,
eihän sitä muuta tarviikkaan
näissä pienillä paikkakunnilla,
niin ja tietenkin
huoltoaseman raato,
mistä on viety tankit ja huoltopaikat
noille
ABC-asemille,
mitä rakennetaan tuolla
matkan varrella.
🙂
Seuraavaksi jo häämöttää
tehtaan savut,
tänne on aina kiva tulla,
tännäänkin!
🙂
RAKASTAN SINNUU MARI!
🙂